Opiskelijavaihdossa: Tärkeimmät tuliaiset
Paluulentoni on laskeutunut takaisin Suomeen ja reilun kolmen kuukauden seikkailu Euroopassa on tullut päätökseensä. Aika on kulunut hurjaa vauhtia, sillä muistan vasta ilmoittaneeni lähdöstäni ja tehneeni ensimmäistä blogikirjoitustani. Mitä kaikkea ulkomailla vietetystä keväästä sitten jäi käteen?
Ensimmäisinä päivinä Ljubljanassa ollessani tosissani mietin, mihin olikaan tullut lähdettyä. Uusi ympäristö, vieras kieli ja kulttuuri sekä lähipiirin poissaolo toivat mukanaan haastavia tuntemuksia. Toisiin Erasmus-opiskelijoihin tutustuminen karkotti kuitenkin nopeasti epäilykset siitä, että matkasta ei tulisi unohtumaton.
Olen aina kokenut itseni suhteellisen itsenäiseksi, sosiaalisesti rohkeaksi ja seikkailunhaluiseksi. Kevään aikana jouduin kuitenkin kuorimaan itsestäni myös uusia puolia ja hiomaan sellaisia ominaisuuksia, joiden luulin olleen omia vahvuuksiani. Oma sosiaalinen rohkeuteni ei ollutkaan enää verrattavissa Suomessa olleisiin tuttuihin ympyröihin. Mukaan tulivat päivittäinen kommunikointi sekä opetukseen osallistuminen vieraalla kielellä ja uudessa kulttuurissa. Alkukankeus kuitenkin haihtui suhteellisen nopeasti uuden arjen alkaessa rullaamaan.
Opiskeluumme kuului jonkin verran läsnäoloa vaativia tunteja valittujen kurssien määrästä riippuen. Tämän lisäksi oli vapaa-ajalla luettavaa materiaalia. Pääpaino oli kuitenkin itse suunnittelemissamme esseissä ja esityksissä. Koin mielekkäänä sen, että sain suunnitella omia esityksiä, joiden aiheista olin pitkälti itse vastuussa. Myös vapaa-aikaa jäi kohtalaisesti ja ehdin opiskelujen lomassa myös matkustelemaan.
Matkailukokemusta kertyi viidestä eri maasta, joihin ehdin tekemään lyhyet visiitit viikonloppuvapaiden sekä viikon kevättauon aikana. Matkustin pääasiassa luokkakavereiden kanssa, mutta muutama matka tuli taitettua myös yksin. Koen näillä olleen vaikutusta itsevarmuuteeni ja kykyyni pärjätä maailmalla itsekseni. Kävin muun muassa Itävallassa testaamassa jokseenkin alkeellista saksan kielen taitoani, ja yllättävää kyllä uskalsin käyttää kieltä siinä määrin kuin se taidoiltani luonnistui.
Haluaisinkin rohkaista jokaista kokeilemaan omia rajojaan ja menemään epämukavuusalueelle esimerkiksi kokeilemalla yksin matkailua. Oman kokemukseni perusteella mikään ei opeta yhtä hyvin kuin vieraassa maassa asioiden hoitaminen ja mieluiten vielä pienten vastoinkäymisten kautta.
Olin ennen vaihtoakin kuvitellut arvostavani Suomea, sen kulttuuria, ihmisiä ja ilmapiiriä. Vasta kun olin viettänyt jonkin aikaa ulkomailla, aloin kuitenkin ymmärtää kotimaamme aitoa merkitystä. Hyviä asioita on välillä vaikea arvostaa, jos pysyy vain omassa kuplassa. Etenkin Poliisiammattikorkeakoulun sekä yleisesti Suomen koulutustason laatua tulisi arvostaa enemmän. Vaihdossa kiinnitin huomiota koulutuksen laatuun liittyviin eroihin ja sen myötä olen entistä kiitollisempi kotimaan koulustani.
Maailmalla ollessani sanonta ”borta bra, men hemma bäst” todisti itsensä erittäin paikkansapitäväksi. Ja niinhän sitä sanotaan, että pitää mennä kauas, että voi nähdä lähelle. Kokonaisuutena koin henkilökohtaisen kehityksen ja mahdolliset positiiviset vaikutukset tulevalle uralle merkittävinä, enkä vaihtaisi kokemuksesta päivääkään.
Siirryin vaihtoni jälkeen uudelle luokalle ja pääsen heidän mukanaan odottamaan tulevaa harjoittelua, joka alkaa loppuvuodesta. Syksyllä pääsen myös toivottamaan tervetulleeksi Suomeen vaihdosta saamani erittäin hyvän skotlantilaisen ystävän ja esittelemään hänelle muun muassa Tampereen paikallista jääkiekkokulttuuria.
Haluan loppuun vielä rohkaista jokaista, joka pohtii resurssejaan vaihtoon lähdössä. Uskallan väittää, että kokemus tulee olemaan unohtumaton ja kokeilemisen arvoinen. Ja mikäli näin ei olisi, niin kokemus se on huonokin kokemus ja jokaiselta pilveltä löytynee lopulta hopeareunuskin.
Blogia on ollut mukava kirjoittaa, ja mikäli vaihto kiinnostaa, minulle voi edelleen lähettää kysymyksiä osoitteeseen [email protected].
Alviinan aiemmat kirjoitukset opiskelijavaihdosta
