Poliisikoulutuksen tutkintorakenne muutettiin vuonna 2014 ammattikorkeakoulutasoiseksi. Yksi taustasyistä oli tarve laajentaa poliisin osaamisvalmiuksia. Poliisin muuttuva toimintaympäristö tarjoilee yhä haastavampia tilanteita ja edellyttää siten uudenlaista osaamista ammatillisista haasteista suoriutumiseksi.
Haasteet voivat liittyä vaikkapa terrori-iskun tai kriittisen infrastruktuurin vakavan häiriön myötä syntyviin tilanteisiin. Kyse olisi todennäköisyydeltään likimain olemattomasta mutta vaikutuksiltaan syvälle ja laajalle tunkeutuvasta tapahtumasta, jossa toimijalle avautuu määrällisesti ja laadullisesti uudenlainen ongelmavyyhti. Uhan olemusta ja tilanteen etenemissuuntia koskevasta luotettavasta tiedosta on puutetta, ja huomioitavia tekijöitä vuorovaikutussuhteineen on yksinkertaisesti liikaa. Lisäksi käytössä olevat ratkaisukeinot eivät näytä vastaavan niitä, joita eteen avautuva ongelmakenttä edellyttää. Tilanteen haastavuudesta huolimatta viranomaisilta odotetaan tehokasta toimintaa juuri silloin, kun vaatimus toimia tehokkaasti on akuutisti läsnä.
Olemme käynnissä olevassa tutkimuksessamme haastatelleet henkilöitä, jotka ovat osoittaneet erityistä asiantuntijakyvykkyyttä poikkeuksellisen haastavissa tilanteissa. Havaintojemme mukaan he hahmottavat toimintaansa vahvassa moraalisessa viitekehyksessä puntaroiden sitä, mikä kulloinkin on päämäärän kannalta oikein. Lisäksi he kykenevät ottamaan etäisyyttä avautuvan tilanteen ja käsillä olevien ratkaisukeinojen punnitsemiseksi. Kysymys on käsikirjoituksen kirjoittamisesta tapahtumahetkellä – saatavilla olevien resurssien sovittelemisesta tilanteen vaatimuksiin.
Tällaisia ongelmanratkaisutaitoja voidaan lähestyä adaptiivisen asiantuntijuuden käsitteellä. Adaptiivinen asiantuntijuus viittaa toimijan pyrkimykseen ponnistella äärirajoillaan venyttäytyäkseen kohti oman tietämisen ja osaamisen reunustoja sekä muodostaakseen näin pelivaraa omaan ratkaisukoneistoonsa. Adaptiiviseen asiantuntijuuteen liittyy myös herkkyys havaita tilanteen erityisvaatimukset sekä suuntautua sen tunnistamiseen, milloin rutiinitilanteissa toimivaksi osoittautuneet säännöt ja toimintatavat eivät sovellukaan käsillä olevaan ongelmakenttään.
Asiantuntijana kehittyminen edellyttää alakohtaisten tietoperustojen vankkaa omaksumista sekä kykyä soveltaa niitä käytäntöön. Tällä tavoin vahvistuvan rutiiniasiantuntijuuden kääntöpuolena saattaa kuitenkin olla alakohtainen rajoittuneisuus. Tällöin toimija näkee tilanteen vain oman asiantuntijuusalueensa näkökulmasta hahmottamatta sen laajempia yhteyksiä ja dynamiikkaa sekä tunnistamatta oman tietämisensä rajoja. Koulutusta tarjoavat oppilaitokset voivat edistää ja tukea rutiiniasiantuntijuuden ylittävän adaptiivisen asiantuntijuuden kehittymistä. Se vaatii ajatteluprosessiemme syvällisempää pohdintaa.
Olemme toimintaympäristömme jatkuvasta monimutkaistumisesta jopa liikuttavan yksimielisiä. Tätä seikkaa vasten olisikin ällistyttävää, jos tärkeimmät tulevaisuudessa kohdattavat ongelmat olisivat ennalta tunnistettuja ja niiden ratkaisemiseen tarvittava tieto olisi valmiiksi hallussamme. Järjestystä vaaliville koulutusorganisaatioille tämä on erityinen haaste. Rutiiniosaamisen vahvistamisen ohella tulisi luoda sellaisia oppimisen ympäristöjä, joissa perustavalla tavalla arvioitaisiin tietämisen rajoja ja sen taustalla olevia rutiineja. Kyse on siitä, olemmeko valmiita ottamaan epävarmuuden ja ei-tietämisen vakavasti.
Ossi Heino ja Joanna Kalalahti
Joanna Kalalahti, KM, DI, on työskennellyt Poliisiammattikorkeakoulussa vuodesta 2014 erilaisissa oppimisen ja opetuksen kehittämiseen, opetusteknologiaan sekä simulaatio-opetukseen liittyvissä tehtävissä. Viimeksi hän on toiminut tutkijana ja ollut kehittämässä koulutuskonseptia Kriittisen infrastruktuurin haavoittuvuus ja viranomaisten toimintakyky (KIVI) -hankkeessa.
Ossi Heino, TkT, työskentelee Poliisiammattikorkeakoulussa tutkijana. Hänen tutkimuskohteenaan on yhteiskunnan kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuva terrorismi.
