Poliisiammattikorkeakoulu on näyttäytynyt alkuvuonna julkisuudessa totutusta poikkeavassa valossa. Median otsikot kirjoittavat otsikoilla "Polamkissa tutkintapyyntöjä ja oikeusjuttuja", "Tytöttelyä ja huutamista" ja "Poliisissa epäkohdista ei aina uskalleta puhua". Uutiset kertovat oppilaitoksessa paljastuneesta epäasiallisesta käyttäytymisestä ja seksuaalisesta häirinnästä, joka oli saatettu syyttäjävetoiseen esitutkintaan. Myös työilmapiiriongelmasta uutisoidaan.
Organisaation johdossa olevan tällainen vetää nöyräksi, varsinkin kun vanha sananlasku pätee: ei savua ilman tulta. Epäilty opettajan harjoittama häirintä on esitutkinnassa, mikä rajoittaa kommentointimahdollisuuksia. Silti on toki selvää, ettei Poliisiammattikorkeakoulu olisi tehnyt tutkintapyyntöä aiheetta. Samoin ei työterveyshuollolta olisi tilattu työpaikkaselvitystä eikä sen perusteella ryhdytty toimenpiteisiin, ellei todellisia ongelmia olisi ollut.
Tuoreessa toimittajakommentissa (Aamulehti 12.3.) todetaan myös: "Oppilaitos (so. Polamk) on niin tärkeä toimija Suomessa, että sen täytyykin olla huippuluokkaa niin ammattitaidossa, laillisuusperiaatteen toteuttamisessa kuin työilmapiirissä. Sieltä jokainen poliisi saa ensimmäisen käsityksen siitä, miten ongelmiin organisaation sisällä suhtaudutaan." Myöhemmin toimittaja jatkaa: "Todellisuudessa poliisin mainetta ei vaaranna ongelmista puhuminen. Tuhoisaa on hiljaisuus."
En voisi olla enempää samaa mieltä. Tehtävämme on kouluttaa ammattitaitoisia ja eettisesti korkeatasoisia poliiseja tulevaisuuden Suomeen. Tämä edellyttää esimerkillisyyttä kaikissa suhteissa. Osa esimerkillisyyttä on kyky demonstroida, mitä nollatoleranssi tarkoittaa. Osa etiikan koulutusta on sen todentaminen, mitä sopimattomasta työyhteisökäyttäytymisestä välittömästi seuraa. Tässä näyttää vielä olevan oppimista.
Yksi idoleistani on laatujohtamisen kehittäjä William Edwards Deming. Runsas neljännesvuosisata sitten hän julkaisi 92-vuotiaana viimeisen kirjansa The New Economics for Industry, Government, Education, ja sisällytti siihen 14 kohdaksi kiteyttämänsä johtamisperiaatteet. Niistä yksi kuulostaa yksinkertaiselta: "Poista pelko." Demingin mukaan organisaatio ei voi elää ilman johdon ja työntekijöiden keskinäistä kunnioitusta, ja kaikki työyhteisössä piilevät pelot ovat potentiaalisia epärationaalisen toiminnan lähteitä. Huono käytös työtovereita kohtaan on epärationaalista, koska se haittaa tuloksellista työntekoa ja vaikuttaa ratkaisevasti motivaatioon. Johtajan on siis kaikin keinoin pyrittävä poistamaan pelko, joka estää työntekijää - ja oppilaitoksen tapauksessa opiskelijaa - kertomasta kohtaamastaan epäsopivasta käytöksestä. Ennen kaikkea on poistettava itsestään se pelko, joka estää tarttumasta epäiltyyn työilmapiiriongelmaan heti, kun ensimmäiset merkit ilmaantuvat.
Ei pidä pelätä vajavaista tietoa, eikä tiedon itsekseen karttumista saa jäädä odottamaan. Pitkittyvä työilmapiiriongelma ei koskaan parane, vaan pahenee.
Osaava ja motivoitunut työyhteisökin näyttäytyy julkisuudessa riidankylväjien pesäpaikkana, kun yksilöiden epäasiallinen toiminta pääsee eskaloitumaan niin, että organisaatiotason toimenpiteitä tarvitaan. Tämä on varteenotettava realiteetti varsinkin kaikille meille, jotka johdamme organisaatioita, joihin oikeutetusti kohdistetaan korkeita luotettavuusodotuksia.
Kimmo Himberg
FT Kimmo Himberg on toiminut Polamkin rehtorina vuodesta 2011. Himberg on ollut poliisihallinnon palveluksessa eri johtamistehtävissä vuodesta 1991 lähtien. Hän on Helsingin yliopiston dosentti ja toimii EU:n lainvalvontakoulutusvirasto CEPOLin hallintoneuvoston puheenjohtajana 2019–2020.
