Vuosi sitten tähän aikaan kurssimme oppilaat olivat etsimässä asuntoja ja valmistelemassa muutenkin elämäänsä siihen malliin, että työharjoittelu voitaisiin aloittaa kesäkuussa. Osa kantoi tavaransa täysin vieraalle paikkakunnalle ja osa taas tutummalle. Itse suuntasin tuolloin katseeni kohti Poria, josta tieni on tähän päivään asti kulkenut Hervannan ja Poliisiammattikorkeakoulun lähiopintojen kautta länsirannikkoa pitkin etelään ja paikkaan nimeltä Uusikaupunki. Kenttäjakso on siis meneillään, eli poliisin vanhanmuotoiseen perustutkintoon kuuluva jälkimmäinen jakso, joka suoritetaan myös oikean poliisityön parissa poliisilaitoksilla ympäri Suomen kukin tahollaan. Työviikkoja on kenttäjaksolla takana kirjoitushetkellä jo muutamia ja kilometrejä on kertynyt aseman partioautoihin runsaasti pitkin Varsinais-Suomen maanteitä. Olen erittäin tyytyväinen, että minulle järjestyi paikka täältä. Saan kokea jo ennen valmistumistani kahden erilaisen työympäristön tunnelmaa ja sen vaikutusta käytännön työhön. Täällä työskentelen kenttäpartiossa eli järjestyspoliisissa. Työtä teen jo hieman itsenäisemmällä otteella, eikä enää kukaan välttämättä katso tekemisiäni olan yli. Tämä tuo lisää vastuuta omasta toiminnasta ja sen oikeudellisuudesta. Sitä varmasti myös jo viimeistään tässä vaiheessa opintoja odotetaan. Janin mainitsemat etätehtävät ovat käytännössä ainoa linkki opiskeluun tämän jakson aikana. Koululle palaamme marraskuussa viimeisen neljä viikkoa kestävän lähiopintojakson merkeissä, joka käsittää lähinnä viimeisiä tenttejä ja erilaisia näyttökokeita.
Täällä ollessani on ollut hienoa huomata, kuinka paljon tästä ammatista saa irti tai on saamatta. Hyvin paljon on kiinni itsestä, kuinka paljon valvontaa tai oma-aloitteista toimintaa haluaa suorittaa. Varsinkin sellaisina aikoina, kun tilastollisesti on hiljaisempaa. Toki paikkakunta itsessään tuo tähän myös eroja. Porissa totuin tietynlaiseen työskentelymalliin ja hätäkeskus tarjosi töitä tehtävien merkeissä melko runsaasti varsinkin kesäaikaan ja viikonloppuisin. Tänne tullessani kuvittelin ensireaktioni olevan jokseenkin negatiivinen, koska tapahtumia työvuorossa ei välttämättä ole ihan samalla tahdilla, kuin työharjoittelupaikassani. Ihmetyksekseni kuitenkin huomasin ajattelevani asiaa hyvinkin positiivisesti. Ensinnäkin täällä ei tarvitse kummoista ”keikkaa” olla, kun se vie jo paljon aikaa. Välimatkat ovat pidempiä ja jos tulee tarve kuljettaa joku esimerkiksi putkaan, tarkoittaa se käytännössä ajoreissua joko Raumalle tai Turkuun. Tämä vie luonnollisesti vielä enemmän aikaa. Toisaalta täällä on varsin mainio tilaisuus kerätä kokemusta ja saada tuntumaa itsenäiseen työskentelyyn, koska meininki ei aina ole niin hektistä. Poliisityö on pohjimmiltaan samanlaista myös täällä ja samat kohde- ja asiakasryhmät ovat läsnä. Poliisipartion tehtäväkuva on täällä hieman laajempi verrattaessa esimerkiksi johonkin isompaan kaupunkiin, koska esimerkiksi liikennevalvontaa suoritetaan aktiivisesti käytännössä jatkuvasti partioinnin ohessa. Lähin liikennesektorin toimipiste kun löytyy Turusta ja he eivät näillä leveyspiireillä joka päivä ajele. Tämä toki riippuu paljon sillä hetkellä vuorossa olevista poliiseista. Kaikilla on omat mielenkiinnon ja osaamisen alueensa.
Koululla uudet ja vanhat amk-kurssit jatkavat lähiopintojaan. Koulussa pisimpään olleen amk-kurssin työharjoittelukin alkaa jo häämöttää horisontissa. Tähän liittyen olen myös kaavaillut omaa päättötyötäni. Työharjoittelu on iso osa poliisiopiskelijan opintoja ja vanhanmuotoinen järjestelmä, jota itse vielä käyn läpi, on ollut käytössä pitkään ja menestyksekkäästi. Muutoksia on luvassa jonkin verran, kukaan ei vain vielä tiedä minkälaisiksi ne käytännössä tulevat muodostumaan. Etukäteen ajatellen itselläni nousee mieleen ajatuksia siitä, valmistavatko nykyiset amk-opinnot tulevia nuorempia konstaapeleja samalla tavalla, kuin aikanaan meitä ja saadaanko nykyisistä poliiseista poliisilaitoksilla jalkeille tarpeeksi motivoituneita ohjaajia. Tulevaisuudessa poliisilaitoksilla olevien työharjoittelijoiden määrä tulee kasvamaan rajusti muutamasta viime vuodesta. Toki ensin on aika, jolloin ne loppuvat käytännössä kokonaan, ennenkö uusia saadaan ulos koulusta työharjoitteluun. Aika näyttää miten käy. Itse aion päättötyössäni tehdä jo hieman ennakoivaa tutkimusta aiheesta ja selvittää, minkälaisilla odotuksilla poliisikunnassa tällä hetkellä ollaan tämän asian tiimoilta. Asiaa ei voi mielestäni vähätellä, koska monella paikkakunnalla jo työharjoittelijat ovat nykytilanteessa jo kipeästi kaivattu resurssi. Tähän huutoon toivottavasti myös uusi amk-koulutus vastaa. Tsemppiä uusille virkaan astuville nuoremmille konstaapeleille, kun aikanne työharjoittelussa koittaa!
Sosiaalisen median käyttäjät muistakaa seurata Instagramissa Poliisiammattikorkeakoulun profiilia ja saatte kurkistaa poliisiopiskelijoiden arkeen niin koulun porttien sisäpuolella, kuin myös poliisilaitoksilla eri puolilla Suomea!
Anssi
--
Kyllä sen taas huomaa, että kevät on saapunut. Puihin alkaa puhjeta lehtiä, kaiken maailman pörriäisiä surisee ilmassa ja itselleni vanha tuttu siitepölyallergia hyökkää päälle. Tämän lisäksi aurinko nousee piinaavan aikaisin.
Poliisityön kannalta on myös havaittavissa kevään merkkejä. Talven horros on ihmisillä saavuttamassa päätepistettään ja mm. nuoriso alkaa siirtyä viettämään vapaa-aikaansa ulkosalle. Tämä näkyy useina poliisille tulevina tehtävinä nuorison illanvietoista mm. savuttavan nuotion äärellä tai muuten vain äänekkäänä ja jopa häiritsevänä käytöksenä.
Hyvänä puolena olen huomannut, että omakin vireystaso on noussut ja kaikenlaista kuntoilua on tullut harrastettua sekä ulko- että sisätiloissa yhä suuremmissa määrissä. Lajien kirjokin on ollut mittava, lenkkeilystä ja pyöräilystä kuntosalitreenin ja muodikkaan crossfit -tyyppisen harjoittelun kautta kamppailulajeihin saakka. Täytyy ehkä vähän rauhoittua, ettei mene "överiksi". Pitäisi kuitenkin ottaa se uintikin vihdoin mukaan harjoituskuvioihin…
Mitään sen mullistavampaa ei omiin poliisiopintoihin tällä hetkellä kuulu, kuin että koulun etäopintotehtävät painavat päälle. 8. jakson päätteeksi poliisikoulu muistaa opiskelijoitaan melkoisella nipulla tehtäviä, jotka oppilaiden täytyy hoitaa ennen viimeistä paluuta koululle. Meidän kurssimme osalta tämä paluu tapahtuu marraskuussa.
Tehtäviä on laidasta laitaan monelta eri poliisityöhön liittyvältä osa-alueelta. Esitutkinta ja rikosprosessi, liikenneturvallisuus, tekninen tutkinta, sidosryhmät, kenttätoiminta, päättötyö jne. Tekemistä siis riittää. Esimerkiksi esitutkinnan/ rikosprosessin tehtävänä on tutustua johonkin rikosasiaan perusteellisesti (esitutkintapöytäkirjaa ja haastehakemusta myöten) ja mennä seuraamaan käräjäoikeuden pääkäsittelyä. Tämän jälkeen prosessista täytyy laatia esseekirjoitus ja puolituntinen esitelmä, jonka pääsee esittämään muulle kurssille marras-joulukuussa. Tehtävässä tulee analysoida prosessin kulkua alusta loppuun (esitutkinnasta tuomioistuimen päätökseen) saakka. Poliisin työssä keskitytään kuitenkin aina jollain tavalla lähinnä esitutkinnan suorittamiseen tai sen aloittamiseen ja mielestäni onkin hyvä nähdä myös rikosprosessin loppuosa läheltä.
Alkuun tämä tehtäväpaketti vaikutti jopa ylitsevuotavaisen suurelta. Nivaskaa tarkemmin tutkiessani olen kuitenkin huomannut, ettei se sitä ole. Jo saadun koulutuksen ja kokemuksen perusteella moneenkin tehtävään löytyisi jo vähintään suuntaa antava vastaus. Olenkin varma, että koululle palatessamme tietomme ja taitomme ovat kehittyneet taas valtavasti verrattuna tämänhetkiseen tasoon. Syytäkin olisi, sillä viimeisellä lähiopintojaksolla ollaan jo lähes valmiita konstaapeleita.
Jani
