Meidän kurssillamme on käynnissä viimeinen periodi ennen harjoitteluun lähtöä. Kurssitoverini edellisessä blogissaan aiemmin kertoikin jo vähän harjoittelusta, ja lokakuussa tosiaan pääsemme oppimaan uusia taitoja työelämässä ja soveltamaan oppimaamme käytäntöön. Tuntuu aika hassulta, vastahan sydän pamppaillen olimme pääsykokeissa ja ihan äsken aloitimme täällä Polamkissa opinnot! Kyllä kulunut puolitoista vuotta on mennyt nopeasti opiskellessamme lakia, autolla ajoa, voimankäyttöä, taktiikkaa ja paljon kaikkea muutakin. Mutta toisaalta onhan tätä harjoitteluun lähtöä myös odotettu paljon.
Harjoittelu on laajin Polamkin opintojaksoista ja tällä noin 10 kuukautta kestävällä jaksolla saamme työskennellä harjoitteluohjaajan kanssa ns. kentällä eli valvonta- ja hälytystehtävissä, rikostutkinnassa ja liikenteenvalvontatehtävissä. Lisäksi pääsemme tutustumaan poliisin asiakaspalveluun, lupavalvontaan sekä tekniseen rikostutkintaan. Tämän opintojakson/harjoittelun aikana työskentelemme nuoremman konstaapelin määräaikaisessa virkasuhteessa; teemme siis normaaleja poliisin työtehtäviä ja saamme työstämme palkkaa.
Harjoittelupaikoista meille kerrottiin viime keväänä. Saimme tietää, missä paikkoja on ja montako paikkaa on kaupunkia kohden. Harjoittelujen paikat ja määrät vaihtelevat kursseittain, joten hakeutuessa Polamkiin opiskelemaan kannattaa valmistautua siihen, että harjoittelupaikka saattaa olla missä päin Suomea tahansa. Saimme jokainen esittää kaksi toivetta mieluisasta harjoittelupaikasta, mutta lopullisen päätöksen harjoittelupaikasta teki Polamk. Harjoittelupaikkojen jakamisessa pyritään ottamaan huomioon perhesyyt ja meitä kannustettiin myös keskenämme juttelemaan ja sopimaan paikoista.
Tulevat harjoittelupaikkamme saimme tietoomme juuri ennen kesälomia kesäkuun puolessavälissä. Suurin osa kurssilaisistamme pääsikin jompaankumpaan esittämäänsä toivepaikkaan ja tämän mahdollisti se, että meidän kurssimme keskusteli paikkojen jakaantumisesta ja muutama kurssitoveri teki kompromisseja omien toiveidensa suhteen. Uskon kuitenkin, että nekin, jotka eivät päässeet siihen ykköstoivepaikkaansa, lähtevät innoissaan harjoitteluun. Ja täytyy sanoa, että Suomi saa hyvän edustuksen meidän kurssilaisistamme, sen verran eri puolille Suomea me hajaannumme.
Omalta osaltani toiveeni harjoittelupaikasta toteutui ja saan jäädä kotipaikkakunnalleni. Tähän toiveen toteutumiseen vaikutti toki perhesyyt, mutta olin henkisesti valmistautunut myös siihen, että harjoittelupaikkani saattaisi olla ajomatkan päässä. Työmatkan ajaminen on tuttua jo ”entisestä elämästä”, joten siihen ei maailmani olisi kaatunut, mutta sujuuhan se perheellisen ruuhkavuosien arki näin ehkä hitusen vaivattomammin.
Intoa, avointa mieltä ja motivaatiota
Rehellisyyden nimissä voin kertoa, että harjoitteluun lähtö jännittää aika paljon. Työelämässä olen viettänyt sen verran jo aikaa, että en jännitä niinkään uusia työkavereita tai sopeutumista työyhteisöön, mutta se jännittää, miten osaan viedä täällä koulussa opitut asiat käytäntöön. Intoa, avointa mieltä ja motivaatiota kyllä riittää ja pohjimmiltani tiedän, että on minulla varmasti jotakin ihan oikeaa osaamistakin, joten pitää vain luottaa siihen. Vuorovaikutustaitoja ja erilaisten ihmisten kohtaamista on tullut opeteltua edellisessä työssäni, joten uskon, että niistä taidoista on hyötyä paljonkin tulevassa harjoittelussa. Ja niin kuin eräs opettajamme juuri luennollaan muistutti meitä: ”Muistakaa, että olette menossa harjoittelemaan ja oppimaan. Olkaa itsellenne armollisia.”
Harjoittelujännitys helpotti vähän viime viikolla, kun tapasimme harjoittelumme yhdyshenkilöitä. Saimme hieman konkreettista tietoa, miten harjoittelun kulku tulee menemään, ja muitakin käytännön asioita jo käytiin läpi. Oma harjoitteluni alkaa ns. kenttäjaksolla ja päättyy tutkintaan. Siinä välissä pääsen tutustumaan lupapalveluihin ja tuleepa siinä piipahdettua Polamkissakin yhden kolmiviikkoisjakson verran.
Harjoittelulta odotan eniten sitä, että opin mahdollisimman paljon uutta, tutustun poliisin erilaisiin tehtäviin ja saan tutustua uusiin työkavereihin. Itse opin asioita parhaiten käytännön kautta ja uskonkin, että ne asiat ja tekemiset, joista nyt koen epävarmuutta, tulen oppimaan, kun saan tehdä niitä itse tai seurata käytännössä, kun toinen tekee.
Lisäksi odotan harjoittelulta sitä, että saan konkreettisesti nähdä, millaista työskentely eri toiminnoissa on. Sitä kautta löytyy ehkä suunta omalle urapolulle. Nyt en vielä osaa sanoa, mikä se on, sillä kaikki tuntuu niin äärimmäisen kiinnostavalta.
Maria
Mikäli sinulla heräsi kysyttävää harjoittelusta tai haluat ehdottaa blogiaihetta, josta haluaisit tietää enemmän, otathan yhteyttä: [email protected].
