Turvattomuuden tunne on lisääntynyt yhteiskunnassamme. Kehitys liittyy erityisesti Euroopan pakolaiskriisiin, sen näkyviin lieveilmiöihin − etnisten ja uskonnollisten ryhmien välisiin yhteenottoihin, omaisuusrikoksiin, seksuaaliseen väkivaltaan ja häirintään − ja yleiseen yhteiskunnalliseen epävarmuuteen. Pariisin terrori-iskut ja kansainvälinen poliittisesti jännittynyt tilanne ovat voimistaneet turvattomuutta.
Maahanmuuton kasvuun liittyviä turvallisuuskysymyksiä on julkisessa keskustelussa käsitelty pintapuolisesti ja jopa vähätellen. Erikoisimpia sävyjä keskustelussa on edustanut suomalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan syyllistäminen (1) turvapaikanhakijoiden jo tekemistä tai tulevista rikoksista. Anarkistien pyrkimykset vaientaa kansallismielisten mielenosoitus itsenäisyyspäivänä väkivallan keinoin ja maahanmuuttokriittisen perussuomalaisen puolueen kannatuksen lasku kertovat demokratian kriisistä (2).
Turvattomuuden tunteen taustatekijöistä ja maahanmuuton lieveilmiöistä tulisi kiireesti käydä kriittistä, toisia kunnioittavaan dialogiin pyrkivää ja tosiasiat tunnistavaa poliittista keskustelua. Maahanmuuttoa ja sisäistä turvallisuutta käsittelevän politiikan tarve ei nimittäin katoa pitkään aikaan.
Kielteisten kehien riski
Virallinen viestintä maahanmuutosta on muuttunut muutamassa kuukaudessa juhlallisesta retoriikasta asiapitoisemmaksi ja analyyttisemmäksi viestinnäksi. Maahanmuuttopoliittinen keskustelu vaihtoehtoisista tulevaisuuksista ja niiden saavuttamisen keinoista ei sen sijaan ole vieläkään alkanut. Politiikka on ollut lähinnä reaktiivista ja korjailevaa.
Maahanmuuttopolitiikan puute näkyy − kuin vaivihkaa − muun muassa kasvaneena asuinalueiden segregaationa, huono-osaisuuden keskittymisenä ja ulkomaalaistaustaisten keskittymisenä muutamiin kouluihin. Toisaalta ulkomaalaistaustaiset luottavat tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen koko väestöön verrattuna enemmän poliisiin ja oikeuslaitokseen, julkiseen sosiaali- ja terveyshuoltoon ja ihmisiin yleensä.
Kielteiset kehät synnyttävät yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti vaarantavia ilmiöitä. Seurauksena on väkivaltaista vastakkainasettelua, etnisten ryhmien leimautumista, rikollisuutta ja harmaata taloutta, uhriutumista ja jopa terrorismia. Esimerkiksi Etelä- ja Keski-Ruotsissa on 55 maantieteellistä aluetta, jossa paikallinen rikollisverkosto aiheuttaa merkittävää turvattomuutta ja tuottaa laajoja heijastevaikutuksia eri yhteiskunnan sektoreille. Pariisin terroristi-iskut paikantuivat Brysselin pahamaineiseen kaupunginosaan.
Ennalta estävä maahanmuuttopolitiikka maksaa itsensä monin verroin takaisin.
Järjestelmä lamaannuttaa
Kielteiset kierteet aiheutuvat velkaantuvasta taloudestamme sekä etenkin nuoren, toisen maahanmuuttajasukupolven integroitumiseen liittyvistä ongelmista: syrjinnän kokemuksista, heikosta koulumenestyksestä ja opintojen keskeyttämisestä, työttömyydestä ja ajautumisesta matalapalkka-ammatteihin. Olemme asiantuntijoiden mukaan myös hoivanneet liikaa; viranomaislähtöinen kotouttaminen ja vastikkeeton sosiaaliturva ovat vieneet monelta toimintakyvyn ja motivaation menestyä yhteiskunnassa. Lisäksi maahanmuuttajaryhmät ovat Suomessa hyvin eriarvoisia: Suomessa ulkomailla syntyneiden maahanmuuttajien väliset tuloerot ovat OECD-maiden suurimmat.
Tällä hetkellä maahanmuuttokriisi on erityisesti kuormittanut resurssiensa kanssa painivaa poliisia sekä raja- ja maahanmuuttoviranomaisia. Jatkossa asia koskettaa yhä enemmän kuntia. Jos turvallisuusongelmat eivät ratkea, poliisi on kuormittunut pysyvästi.
Rikkinäinen Suomi ei toimi
Lähes 100-vuotias Suomi ei suinkaan ole täydellinen. Sen saavutuksista kuten koulutuksesta, naisten ja lasten asemasta, tasa-arvosta, seksuaali- ja uskonnonvapaudesta ja ennen kaikkea arvoperustastamme on syytä olla ylpeä. Maastamme haetaan oppia globaalisti. Jos pyrimme integraatioon ilman saavutustemme puolustamista, teemme karhunpalveluksen sekä itsellemme että maahan muuttaneille.
Maahanmuuttopolitiikan osalta tarvitsemme hallitun lähestymistavan, joka kunnioittaa niin emäntää ja isäntää kuin vierastakin. Maassa maan tavalla, kuten tasavallan presidentti on todennut.
Kansainvälinen kehitys ei näytä etenevän myönteisesti. EU on kriisissä. Nyt on tarvetta punnitulle realismille ja kansalliselle itsekkyydelle. Suomalainen yhteiskunta tulee saattaa kuntoon. Suomi on historiansa aikana kyennyt tekemään vaikeita päätöksiä. Nyt niitä tarvitaan laajalla rintamalla. Ratkaisut eivät ole ainoastaan meidän käsissämme. Rikkinäisestä Suomesta ei ole iloa, apua eikä turvaa kenellekään.
(1) Suomalaisten syyllistämisellä viittaamme mm. verkkokirjoitteluun seksuaalirikosten ja ahdistelutapausten yhteydessä, joissa herkästi syyllistetään uhria (esimerkiksi julkisella paikalla liikkumisesta, pukeutumisesta, käyttäytymisestä). Ongelmallista on myös etsiä syytä turvapaikanhakijoiden tekemiin rikoksiin heidän täällä kohtaamastaan syrjinnästä, kun taustasyyt lienevät enemmän yksilöllisiä (esimerkiksi pitkään jatkunut näköalattomuus, päihteiden käyttö tai patriarkaalinen suhtautuminen naisen asemaan yhteiskunnassa).
(2) Demokratian kriisillä tarkoitetaan luottamuksen rapautumista poliittiseen, edustukselliseen demokratiaan, ja ”politiikan” tekemiseen sen sijaan väkivallalla tai vihapuheella. Perussuomalaisten kannatuksen lasku on esimerkkinä ilmiöstä, jossa äänestäjien luottamus puolueen kykyyn vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon heikkenee. Voidaan miettiä, siirtyvätkö pettyneet äänestäjät muiden puolueiden taakse vai voiko pettymys demokraattiseen vaikuttamiseen saada ihmiset etsimään muita, radikaalimpia tapoja vaikuttaa? Tästä politiikan kriisistä ovat kertoneet viime aikoina mm. politiikan tutkija Jarmo Rinne (Aamulehti 1.10.2015) ja tutkimusjohtaja Leena Malkki (Politiikasta.fi 27.9.2015, Aamulehti 1.10.2015, Ilta-Sanomat 22.11.2015).
Kari Laitinen ja Pirjo Jukarainen
Kari Laitinen on erikoistutkija Poliisiammattikorkeakoulussa. Laitinen on työskennellyt Tampereen ja Helsingin yliopistoissa sekä eri tehtävissä valtionhallinnossa. Laitinen on kansainvälisen politiikan dosentti Tampereen yliopistossa.
Pirjo Jukarainen tekee parhaillaan tutkimusta Poliisiammattikorkeakoulussa valtioneuvoston rahoittamassa Maahanmuutto, turvallisuus ja ennakointi -hankkeessa. Jukarainen on Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun dosentti.
