Suomen talous on tarponut vuodesta 2008 lähtien suossa. Mistään ei tunnu löytyvän sitä taikasauvaa, joka nostaisi talouden kasvuun ja turvaisi hyvinvointiyhteiskunnan jatkumisen. Tulojen ja menojen epäsuhta pakottaa niin yritykset kuin julkisen vallan isoihin rakennemuutoksiin. Niiden onnistuminen on paljon kiinni siitä, miten uudistuksia johdetaan.
Kriiseissä kansalaiset perinteisesti alkavat kaivata vahvaa johtajaa. Mutta millainen on vahva johtaja vuonna 2015?
Vanhan liiton johtajat olivat käskijöitä, he kertoivat mitä alaisten tulee tehdä ja valvoivat, että niin tehdään. He tiesivät oikeat ratkaisut ja päättivät niistä. He hallitsivat yksityiskohtia myöten, eivätkä kaivanneet rinnalleen muita valtaa jakamaan. Samalla he tulivat estäneeksi keskustelun, uudet ideat ja lahjakkuuksien esiinnousun.
Ehkä emme sittenkään tarvitse edes tässä talouskriisissä näitä vanhan liiton johtajia. Filosofi Maija-Riitta Ollila kirjoittaa blogissaan kotisivuillaan, että vahva yhteiskunta ”on sellainen, jossa kukaan ei ole korvaamaton. Johtaja huolehtii koko ajan siitä, että rinnalla on joukko ihmisiä, jotka tarpeen vaatiessa voivat astua esiin ja ottaa vastuuta. Juuri tällä hetkellä joka ainoan suomalaisen osaamista ja aktiivisuutta tarvitaan. Vahva johtaja on sellainen, joka auttaa kehittämään potentiaaleja ja kykenee luomaan yhteistyötä.”
Näin itsekin ajattelen. Muutosjohtajan on oltava vahva nimenomaan yhteisön jäsenten vahvuuksien esiin nostamisessa. Hyvin usein nykyaikana muutos merkitsee siiloutuneiden organisaatioiden murtamista ja verkostomaiseen toimintatapaan siirtymistä. Se korostaa yhteistyön luomisen taitoja.
Helsingin Sanomien toimittaja Kari Huhta kirjoittaa kolumnissaan 17.4. viitaten naapurimaamme tilanteeseen, että ”on parempi toivoa hyviä kuin vahvoja johtajia”. Hän viittaa kiinalaisen filosofi Laotsen neuvoon: johtaja on parhaimmillaan silloin, kun ihmiset ovat tuskin tietoisia hänen olemassaolostaan ja pitävät hänen mahdollisia saavutuksiaan ominaan.
Hyvä johtaja on siis joukkuepelaaja ja ehkä joukkueessa se hyvä syöttäjä, joka järjestää muille maalipaikkoja. Siis sellainen kuin oli Ilveksen Raipe Helminen. Hänen vierellään on tilaa luistella kohti maalia ja rohkeutta tehdä se ratkaiseva liike. Hyvällä johtajalla on taito kerätä talentteja ympärilleen ja jakaa heille vastuuta.
Usein muutosjohtajuus vaatii vaikeiden päätösten valmistelua. Vanhan liiton ohje on aina kuulunut: pulinat pois. Ennen päätöstä ei ole mitään keskusteltavaa, päätöksen jälkeen vielä vähemmän. Tämä aiheuttaa stressiä ja epävarmuutta yhteisössä. Syntyy negatiivinen vastakkainasettelun kierre, joka heikentää yhteisön jäsenten sitoutumista muutokseen.
Vuoden 2015 muutosjohtaja tekee avoimuudesta, keskustelusta ja tiedon jakamisesta muutosjohtamisen keskeisen välineen. Kun keskustelu on vapaata ja siihen kannustetaan, kaikki uskaltavat esittää ajatuksiaan ja muutos alkaa näyttäytyä uutena mahdollisuutena. Avoimuus nostaa myös lahjakkuudet esille, ja innovatiiviset ihmiset alkavat ruokkia ideoilla toisiaan. Syntyy positiivinen yhdessä yrittämisen kierre, joka vahvistaa sitoutumista muutokseen.
Tämä aika vaatii hyvää muutosjohtajuutta.
Anna-Kaisa Ikonen
Yhteiskuntatieteiden tohtori Anna-Kaisa Ikonen on ollut Tampereen pormestari vuoden 2013 alusta. Pormestari toimii kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja kaupunginjohtajana. Ikonen on toiminut aiemmin mm. valtiosihteerinä VM:ssä, sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestarina Tampereella, Pirkanmaan ELY-keskuksen kehittämispäällikkönä ja julkishallinnon konsulttina. Hän on saanut Suomen Nuorkauppakamarin Vuoden nuori johtaja 2013 -palkinnon.
