Usein kuulee kysyttävän, minkälaista opiskelu Poliisiammattikorkeakoulussa on. Onko teillä siellä esseitä? Teettekö te kokeita lainkaan? Entä kuinka pitkiä koulupäivät ovat? Poliisiammattikorkeakoulu poikkeaa varmasti monella tapaa monesta muusta ammattikorkeakoulusta, mutta tietyt opiskeluun liittyvät klassikot ovat käytössä myös teräsaitojen tällä puolen.
Koulupäivät Polamkilla ovat pääsääntöisesti klo 8.00–16.45. Riippuen periodista ja itseopiskelun määrästä, päivät voivat vaihdella muutamasta läsnäolopakollisesta tunnista koko päivän kestäviin luentoihin ja harjoituksiin. Lähtökohtaisesti koulua on viitenä päivänä viikossa, mutta koulupäivien lisäksi myös monet illat (ja viikonloput) tulee pyhitettyä kotitehtävien tekemiselle tai tentteihin lukemiselle.
Kursseilla opetusmenetelminä käytetään esimerkiksi luentoja ja ryhmä- ja paritehtäviä. Kursseihin voi sisältyä esseiden laatimista, vertaisarviointeja, oppimispäiväkirjan kirjoittamista tai ryhmä- ja paritöitä. Luennoilla voidaan jakaa erilaisia tehtäviä tai keskittyä luennoitsijan kuuntelemiseen. Oma kokonaisuutensa ovat käytännönläheisemmät oppiaineet, kuten esimerkiksi voimankäyttö ja taktiikka, joissa oppitunneilla vedetään haalarit niskaan ja tehdään fyysisiä harjoituksia. Yleensä jokaisen teoriaa sisältävän kurssin päätteeksi on tentti, jossa osaamista testataan joko sähköisesti tehtävän tentin avulla tai perinteisellä käsin kirjoitettavalla kokeella. Joissakin oppiaineissa kirjallisten tenttien sijaan osaaminen tulee osoittaa erilaisilla näytöillä, joissa tehdään oppitunneilla harjoiteltuja tekniikoita ja käytännön tehtäviä.
Polamkin koulutuksessa korostuu mielestäni erityisesti käytännönläheisyys ja työelämään tähtääminen. Opiskelun aikana harjoitellaan käytännössä esimerkiksi erilaisten lomakkeiden täyttämistä, sekä työvälineiden (kuten poliisiauton ja viestijärjestelmien) käyttöä. Teoriapuolen opintoja yhdistetään käytännön harjoituksiin esimerkiksi taktiikan tunneilla, joissa ei ole lainkaan epätavallista, että tilanteen päätteeksi opettaja kurkkaa olan takaa ja kysyy: ”Mihin toimivaltaan perustuen muuten päädyit tuohon ratkaisuun?” Oma toiminta tulee pystyä perustelemaan tilanteessa kuin tilanteessa, eikä auta vaikka sanoisi, ettei tiedä ja hymyilisi nätisti (on kokeiltu).
Uskon, että tämän monipuolisen koulutuksen aikana jokainen pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan, mutta joutuu varmasti myös tekemään tutustumisretken sinne omalle epämukavuusalueelle (eikä se retki suinkaan aina etene sukat kuivina pitkospuita pitkin). Vaikka joku osa-alue tuottaisikin hankaluuksia, ei kannata kuitenkaan vaipua epätoivoon. Toisinaan epäonnistumisiin on hyvä suhtautua huumorilla ja asenteella ”Ai tällaisessakin asiassa voi tosiaan olla näin huono, wautsi!” ja päätä pudistellen poistua takavasemmalle jatkamaan harjoittelua. Toisinaan taas onnistumisia on hyvä hehkuttaa luokkatoverin kanssa, olivat ne sitten kuinka pieniä tahansa.
Jäin itse aikoinaan kaipaamaan armeijasta sitä tunnetta, mikä tulee, kun voittaa itsensä. Tämän koulutuksen aikana se tunne on tullut jälleen tutuksi monta kertaa ja uskon, että sama jatkuu vielä työelämässä. Se on mielestäni yksi tämän koulutuksen ja tulevan ammatin parhaimpia puolia!
Johanna
