Moikka ja kiva, että olet päätynyt lukemaan ensimmäistä blogiani. Olen yksi kolmesta uudesta Poliisiammattikorkeakoulun blogikirjoittajasta. Muistan, kuinka hakuaikana luin paljon aikaisempien poliisiopiskelijoiden blogikirjoituksia ja mietin, kuinka innoittavia ja inspiroivia he elämäntilanteestaan olivat. Toivottavasti pystyn luomaan samanlaisia tuntemuksia myös sinulle.
Polamkissa on mielestäni ollut mahtava huomata, kuinka erilaisista taustoista ihmiset tulevat. Kouluun ei ole yhtä oikeaa tietä, täydellistä ikää hakea taikka tiettyä työkokemusta, joka olisi muita parempi. Mikä sitten on minun tarinani? Olen 27-vuotias ja alun perin Helsingistä. Viimeiset seitsemän vuotta olen kuitenkin asunut New Yorkissa. Päädyin Yhdysvaltoihin, kun pääsin stipendillä pelaamaan lentopalloa Yhdysvaltojen korkeimpaan yliopistosarjaan. Yliopistossa luin psykologiaa ja sosiologiaa sekä perehdyin perheväkivaltaan ja globaaliin rikollisuuteen.
Yliopiston jälkeen tein töitä New Yorkin lastensuojelulle. Tein töitä pääosin 15–21-vuotiaiden nuorten parissa, jotka olivat lastensuojelunpiirissä. Kuten arvata saattaa, kaikilla heillä oli rankka tarina takanaan. Osa heistä oli ollut vuosien seksuaalisen hyväksikäytön kohteina, monilla oli huumeongelmia, ja osa nuorista kuului New Yorkin rikollisjengeihin. Minun tehtävänäni oli auttaa heitä niin arjen askareissa kuin ajaa heidän asioitaan perheoikeudessa. Työn paras anti oli se, että opin, kuinka me kaikki olemme ihmisiä, statuksesta riippumatta. Opetin esimerkiksi yhdelle juuri vankilasta päässeelle miehelle, kuinka pidellä hänen parikuista lastaan, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän pääsi lastansa näkemään. Hän arvosti minua suuresti, koska kohtelin häntä uutena isänä enkä pelättynä rikollisena. Tämä oppi on mielestäni erittäin tärkeää tulevaa poliisin ammattia varten. On helppo ajatella rikollisia pahoina ja lähes anonyymeina, mutta mielestäni on tärkeää ymmärtää, että hekin ovat ihmisiä siinä missä mekin. Heillä elämä on vain johtanut eri poluille syystä tai toisesta. Poliisin työssämme tulemme kohtaamaan ihmisiä mitä erilaisimmista taustoista. On tärkeää, että muistamme inhimillisyyden ja pyrimme ymmärtämään. Suomessa poliisi kohtelee kaikkia tasavertaisesti.
Mutkien kautta päädyin myöhemmin markkinoinnin pariin Wall Streetille. Tämä työ oli kaukana siitä, mitä olin opiskellut, mutta se opetti minulle paljon asiakastyöstä ja esiintymisestä. Työporukkamme on erittäin monikulttuurinen, ja pidän siitä kovasti. Nyt Poliisiammattikorkeakoulun ohella teen heille vielä noin 20–30 tuntia viikossa etätöitä.
Olen kuitenkin aina haaveillut poliisin ammatista. Keväällä 2019 päätin, että haluan hakea Poliisiammattikorkeakouluun Suomeen. Työ markkinoinnin parissa ei tuntunut täysin omalta, ja kaipasin työtä, joka tuntui merkityksellisemmältä. Amerikkalainen mieheni kannusti minua hakemaan, koska tiesi, että se on aina ollut unelmani. Päätin antaa kaikkeni ja valmistautua niin hyvin, että pääsisin sisään ensimmäisellä kerralla. Lensin New Yorkista pääsykokeiden 1. vaiheeseen lokakuussa 2019 ja 2. vaiheeseen tammikuussa 2020.
Kova työni palkittiin, ja tammikuussa sain tietää, että minut oli valittu kouluun. Maaliskuussa muutimme mieheni kanssa Suomeen, mieheni ensimmäistä kertaa ja minä seitsemän vuoden ulkomailla asumisen jälkeen. Opintojeni piti alun perin alkaa maaliskuussa 2020, mutta koronatilanteen vuoksi aloituksemme siirtyi elokuulle. Vaikka aloituksen siirtyminen aluksi harmittikin, oli se toisaalta minun ja mieheni kannalta hyvä vaihtoehto, koska pääsimme molemmat sopeutumaan uuteen asuinympäristöömme rauhassa.
Kiitos kun luit blogini!
Mona
Kommentteja tai kysymyksiä? Minuun voit ottaa yhteyttä osoitteessa [email protected]
