Poliisiopintoja oli takana noin 5 kuukautta, kun jäimme kahden kuukauden kesälomalle. Olen vaihdellut työpaikkoja niin tiheään, että kunnon lomia ei koskaan oikein kerennyt kertyä, joten kahden kuukauden kesäloma kuulosti tolkuttoman pitkältä. Muistaakseni olen pitänyt viimeisen pitkän loman kesäkaudella joskus 15-vuotiaana, eli melkein 20 vuotta sitten. Apua!
Eniten pelkäsin, että loman aikana unohdan, miten opiskellaan, miten esseitä kirjoitetaan ja mitä oikeastaan halusinkaan tulevaisuudeltani. Toiseksi eniten pelkäsin, että aika käy pitkäksi ja tylsistyn.
Onneksi ongelmiini oli ratkaisut! Ilmoittauduin kahdelle eri kesäkurssille, LUT-Korkeakoulun järjestämälle lähisuhdeväkivaltakurssille sekä Jamkin kurssille Ihmiskauppa ilmiönä ja sen tunnistaminen. Toisen kurssin tein heti ensimmäisen lomaviikon aikana, ja toisen viimeisellä lomaviikolla. Molemmissa täytyi kirjoittaa esseitä ja tutkia materiaaleja sekä pohtia asioita eri näkökulmista.
Toisen ongelman ratkaisin osittain töillä. Hain festivaalityöntekijäksi ja kiersin kesän aikana viidet eri festarit myyden alkoholijuomia janoisille juhlijoille. Töitä oli kuitenkin suhteessa loman kestoon aika vähän, joten jouduin pitämään itseni kiireisenä muillakin tavoilla, ettei vaan se kamala tylsyys iskisi.
Kerkesin käymään Ahvenanmaalla, lukuisissa taidenäyttelyissä, ystävien luona ympäri Suomea, koulukavereiden kanssa terassilla, ihanissa juhlissa ja tapahtumissa, Poliisimuseossa kummityttöni kanssa, mökillä, Coldplayn keikalla ja kaiken lisäksi otin puolisoni kanssa kissan sekä koiran sijoitukseen eläinyhdistykseltä. Menoa ja meininkiä ei siis kesästäni puuttunut, enkä kovin montaa päivää kerennyt tylsistyä kotona.
Kouluun paluu alkoi jännittää paria päivää ennen sen alkua. Jostain syystä tuntui kuin olisin aloittanut koulun jälleen uutena opiskelijana. Kävelimme luokkakaverieni kanssa koululle maanantaiaamuna ja näimme Poliisimuseon edustalla ihka uudet opiskelijat, ja muistin kuinka paljon silloin jännitti, kun ei tuntenut ketään eikä ollut ihan varma, mihin sitä on oikeastaan edes menossa.
Meidän ensimmäisenä tuntinamme loman jälkeen oli voimankäyttö ja tuon tunnin jälkeen ei enää jännittänyt. Kaikki ihanat luokkalaiseni olivat edelleen yhtä ihania ja tatamilla oli hauskaa ja turvallista pyöriä ja painia. Seuraavilla tunneilla saimme jo kotitehtäviä ja asiat alkoivat muistua mieleen.
Paitsi salasanat, ne hemmetin salasanat.
Viivi
Jos sinulla on kysyttävää tai kommentoitavaa, laita viestiä [email protected].
