Valtioneuvosto antoi viime toukokuussa kaikkien aikojen ensimmäisen sisäisen turvallisuuden selonteon eduskunnalle. Se on ensimmäinen laatuaan ja täydentää vakiintuneita puolustuspoliittista sekä ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Selonteko nostaa esiin kaksi tärkeää havaintoa: turvallisuusympäristömme on voimakkaassa muutoksessa, eikä turvallisuus synny yksin turvallisuusviranomaisten toimenpitein.
Selonteon pohjalta käynnistetyn sisäisen turvallisuuden strategian valmistelun tukemiseksi sisäministeriö ja aluehallintovirastot järjestivät syksyn aikana kuusi alueellista työpajaa, joissa eri sidosryhmät osallistuivat strategian ja toimenpideohjelman valmisteluun. Aluehallinnon, kuntien, kansalaisjärjestöjen ja elinkeinoelämän edustajat esittelivät näkemyksiään maamme sisäisen turvallisuuden haasteista ja näkymistä.
Mielestäni työpajojen erityinen arvo oli siinä, että turvallisuus näyttäytyi niissä realistisena ja arkisena. Esiin nousivat esimerkiksi nuorten syrjäytyminen, koulujen turvallisuus ja vanhusten palvelut - eivät terrorismin uhka, kyberturvallisuus tai hybridiuhat, jotka helposti veisivät koko huomion turvallisuusstrategiatyössä.
Huoli viranomaisten resursseista kasvaa
Sisäisen turvallisuuden viranomaiset ovat myös normaaliaikoina nimenomaan operatiivisia toimijoita, mikä näkyy usein yllättävänkin heikosti turvallisuusviranomaisten voimavaroja koskevassa keskustelussa. Niukat voimavarat pakottavat rankkaankin priorisointiin monien palvelutarpeiden kesken. Priorisointi on käymässä yhä vaikeammaksi, kun myös kompleksisen toimintaympäristön uusiin vaatimuksiin olisi kyettävä vastaamaan. Tätä koskeva huoli erityisesti harvaan asutuilla alueilla on tullut alueellisissa työpajoissa erittäin selvästi julki.
Sisäisen strategian valmistelu on tässä vaiheessa teemoitettu neljän työotsikon alle: "Hyvä elämä, turvallinen arki", "Riskien hallinta, vastaaminen ja varautuminen", "Työ, osaaminen ja infrastruktuuri" sekä "Ennakoiva ja joustava turvallisuus".
Näiden sisään asettuvia yksittäisiä aiheita ovat monien muiden mukana syrjäytymisen torjunta, naisiin kohdistuva väkivalta, kyberturvallisuus, järjestäytynyt rikollisuus ja hallittu maahanmuutto.
Syrjäytyneisyys keskeisin haaste
Laajeneva ja monimuotoinen syrjäytyminen on ennakointityössä nostettu keskeisimmäksi turvallisuushaasteeksi, sillä liian usein se on taustatekijänä onnettomuuksissa ja väkivallanteoissa. Syrjäytyneisyys on monesti yhtenä vaikuttimena myös tapauksissa, joissa nuoret miehet ajautuvat ääriliikkeisiin.
Kun turvallisuusviranomaista tarvitaan, ollaan oikeastaan aina jo myöhässä. Sisäistä turvallisuutta tuotetaan parhaiten, kun ongelmien juurisyyt tunnistetaan ja niihin vaikutetaan.
Aina se ei liene mahdollista, ainakaan silloin, kun juurisyyt ovat vaikutuskeinojemme ulottumattomissa. Näin on laita suuressa osassa kyberrikollisuutta - mutta silloinkin riittävä osaaminen on torjunnalle välttämätöntä. Sama pätee eräisiin muihinkin 2020-luvun turvallisuushaasteisiin: viranomaisten osaamiseen on panostettava aiempaa monipuolisemmin.
Ja lopuksi hyödyllinen peukalosääntö: kaikki poliittinen päätöksenteko on myös turvallisuuspäätöksentekoa.
Kimmo Himberg
FT Kimmo Himberg työskentelee sisäministeriössä sisäisen turvallisuuden strategiahankkeen projektijohtajana. Hän on virkavapaalla Poliisiammattikorkeakoulun rehtorin virasta. Himberg on ollut sisäasiainhallinnon palveluksessa eri tehtävissä vuodesta 1991 lähtien.
