Amiksesta Polamkiin

Hae poliisiksi, tule tekijäksi. Niin luki sinisessä tuubihuivissa, jonka sain turvallisuusalan messuilta vuonna 2016. Tunnistin tekstistä itseni, olinhan jo tuolloin niin sanottuja tekijänaisia.

Vaikka olinkin jo vuosia Poliisit-tv-sarjaa katsoessani haaveillut tästä ammatista, oli tuo hetki käänteentekevä. Tuubihuivia hypistellessäni syttyi ensimmäisen kerran todellinen ajatus Poliisiammattikorkeakouluun hakemisesta.

Siihen aikaan opiskelin turvallisuusalan perustutkintoa ammattikoulussa. Suunnittelin hakevani Poliisiammattikorkeakouluun muutaman vuoden kuluttua valmistumisestani. Valmistuin ja vuodet kuluivat. Noiden vuosien aikana ehdin työskennellä niin yksityisellä turvallisuusalalla kuin myyntitöissä. Molemmissa ammateissa sain arvokasta kokemusta muuan muassa erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Lisäksi suoritin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen sekä haaveilin papin ja hätäkeskuspäivystäjän ammateista. Haave hakea poliisiksi kasvoi huomaamattani vuosi vuodelta.

Lopulta kului lähes 10 vuotta tuosta kohtalokkaasta tuubihuivin saamisesta siihen, että hain Polamkiin.

Keväällä 2025 päätin käydä kokeilemassa, millaiset ovat tarkkaan varjellut ja jopa mystisen maineen saaneet Polamkin pääsykokeet. Tarkoitukseni oli tuolla ensimmäisellä kerralla osallistua pääsykokeisiin, jotta osaisin valmistautua seuraavalla hakujaksolla paremmin.

Taktiikkana toimi seuraava: suorita kuntotestit niin, ettet joudu lähtemään kesken pääsykokeiden kotiin. Tossut kulkivat tarpeeksi vikkelästi Hakametsän juoksuradalla ja sain muutkin fyysisten testien osa-alueet suoritettua hyväksytysti läpi. Saavutin siis tavoitteeni ja pääsin kokemaan sekä kirjallisen että psykologisen testiosuuden. Nämä osa-alueet sujuivat keskinkertaisesti. Olin kuitenkin täysin varma, että suoritukseni ei riittäisi pidemmälle. Yllätys oli melkoinen, kun sain sähköpostiini kutsun osallistua 2. vaiheeseen. Toisen vaiheen psykologisia testejä täyttäessäni olin jälleen aivan varma, että en tulisi valituksi. Kuitenkin jälleen noin kuukauden kuluttua sähköpostiini kilahti ilosanoma: minut oli valittu opiskelemaan Poliisiammattikorkeakouluun. Olin todella yllättynyt, mutta iloinen. Voisi jopa sanoa, että taikuri yllättyi itsekin tempustaan.

Mieleeni alkoi kuitenkin hiipiä ajatus siitä, että miten tulisin pärjäämään opinnoissa koulutustaustallani. Olen valmistunut ammattikoulusta vuonna 2018 ja sen jälkeen olen ollut vain työelämässä. Pelkkä opiskelutaitojen oppiminen uudelleen vaikutti haasteelta. Pohdin, miten pärjäisin luku- ja kirjoitustaidoillani. Vanhan sanonnan mukaan itku ei auta markkinoilla. Ajattelin, että todennäköisesti markkinoiden lisäksi itku ei auta korkeakouluopinnossa. Niinpä astuin kouluun lokakuussa 2025 opiskeluintoa ja -itsevarmuutta uhkuen.

Opiskeluitsevarmuuteni koki kolauksen heti ensimmäisten viikkojen aikana, kun ymmärsin, kuinka paljon minulla oli kirittävää kirjoitus- ja opiskelutaidoissani verrattuna luokkalaisiini. On aivan eri lähtökohta lähteä opiskelemaan ammattikoulutaustalla kuin niillä luokkakavereillani, joilla on ennestään lukio- tai jopa korkeakouluopintoja takana. Pelkkä tekstin tuottaminen aiheutti minulle päänvaivaa. Miten essee kirjoitetaan ja jäsennellään? Miten edes ylipäätään opiskellaan? Kannattaako esimerkiksi luennoilla tehdä muistiinpanoja vai keskittyä pelkästään kuuntelemaan?

Itselleni kävi loistava tuuri luokkajaossa, sillä luokkani on täynnä mahtavia tyyppejä, ja meillä on todella hyvä luokkahenki. Olen saanut paljon apua luokkakavereiltani opintojeni aikana. Toisinaan on ollut vain pakko hyväksyä se, että itsellä saattaa mennä jopa kolminkertainen aika kirjallisten tehtävien tekoon verrattuna muihin. Myönnän, että välillä on niin sanotusti tehnyt mieli itkeä markkinoilla. Erityisesti lakiopintojen markkinat ovat herättäneet itsessäni tunteita.

Päivääkään en silti vaihtaisi pois. Vaikka kurssien arvosanojen numeroilla ei loppupeleissä tee paljoakaan, on ollut mukava nähdä opintosuoritteessa jopa kiitettäviä arvosanoja. Omat opiskelutapani sekä -taitoni ovat kehittyneet huimasti opintojen aikana. Lisäksi kurssillani on alkanut käytännön harjoitteet, jotka ovat itselle kirjallisia tehtäviä selkeästi helpompia - niin kuin alussa mainitsin, olen tekijänaisia.

Mainittakoon myös, että yksi syy, miksi halusin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen, on se, että haluan kehittää kirjoitustaitojani.

Jos haaveesi on Poliisiammattikorkeakoulu, mutta olet käynyt ammattikoulun tai viime opinnoistasi on monta vuotta, älä anna sen lannistaa sinua. Meitä on täällä opiskelemassa useampi samanlaisella koulutustaustalla. Hae rohkeasti opiskelemaan. Kaiken kyllä oppii, mutta se saattaa vaatia toisinaan hieman enemmän ponnisteluja. Apua saa niin koulukavereilta kuin opettajiltakin. Tärkeintä on, että oma motivaatio on kohdillaan.

Heräsikö sinulla jotain kysyttävää tai ajatuksia? Vai haluatko tietää missä tuo tuubihuivi seikkailee nykyään? Lähetä minulle sähköpostia [email protected].