Ensimmäinen vuosi takana
Uskomattoman tuntuista, mutta kohta on ensimmäinen opiskeluvuosi Polamkilla ohitse!
Vauhti on ollut kova ja välillä liiankin nopea, mutta olen pääsääntöisesti nauttinut matkasta. Koulun alkaessa tammikuussa 2024 koin päivittäin onnen tunnetta siitä, että olen vihdoin päässyt tänne. Koin myös epäonnistumisen tunteita, kun en osannutkaan kaikkea ja tehtävää tuntui olevan enemmän kuin aikaa.
Kevään periodeilla oli kuitenkin etäopintoja aika paljon, mikä lisäsi vapauden tunnetta opintoihin. Kesälomalta palatessa olivat etäopinnot käytännössä ohi ja opinnot alkoivat muutenkin tuntua raskaammilta ja vaikeammilta.
Ensimmäisillä periodeilla oli etäilyn lisäksi myös aika suuri määrä ryhmätöitä. Ryhmätöiden määrä kerkesi ärsyttää muutamaankin otteeseen, mutta nyt kolmannen ja neljännen periodin eläneenä niitä jopa välillä toivoisi takaisin. Tehtävien määrä koulun edetessä tuntuu vain lisääntyvän ja lisäksi niistä tulee haastavampia.
Kesäloman jälkeen oli paljon erilaisia testejä, jotka olivat joko ajallisesti tai muulla tavalla paineistettuja. Parin viikon jälkeen kesästä oli vain muisto jäljellä, kun piti joka viikko suoriutua jostain testistä joko juosten, autoa pyöritellen tai tietokonetta näpyttäen.
Vuosi ja varsinkin sen kesän jälkeinen puolisko on mennyt tuhatta ja sataa. Edelleen olen joka päivä onnellinen siitä, että olen tänne päätynyt, mutta nyt mukana on myös väsymystä ja stressiä tulevasta. Harjoitteluun pitäisi lähteä ensi vuoden kesäkuussa ja sehän tulee täysin varoittamatta stop-merkin takaa eteen.
Harjoittelu on kuitenkin se osuus, mitä tässä koulunkäynnissä olen odottanut kaikkein eniten. Jännitystä ja stressiä tuo se, ettei tiedä minne on matkalla, niin harjoittelussa kuin elämässä muutenkin. Olen ihminen, joka haluaa tietää etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Aina se ei ole mahdollista, mutta tietämättömyys luo itselle stressiä ja turhaa tilaa ajatella mahdollisia lopputuloksia, mihin en voi itse vaikuttaa. Olen kuitenkin suhteellisen avoin sille, että harjoittelupaikkani voi olla missä päin Suomea tahansa.
Tämän vuoden mieleenpainuvimpia asioita oli se päivä, kun saimme virkavaatteet, ja sen lisäksi onnistumiset kokeissa ja myös epäonnistumiset. Onnistumisista päällimmäisenä on jäänyt mieleen 3 000 metrin juoksusta suoriutuminen tavalla, jota en osannut odottaa. Lähdin juoksemaan muun luokkani kanssa ajatellen, että en pääse maaliin ajan antamissa raameissa. Hieman ennen maaliviivaa kuulin, kun luokkakaverini huusivat, että aikaa on vielä muutamia sekunteja. Jostain löysinkin puhtia juosta ne viimeiset metrit täydellä vauhdilla.
Epäonnistumisista mieleen on jäänyt käsittelyradalla epäonnistuminen. Suorituksen piti olla piece of cake, mutta jännityksen vuoksi ei ollutkaan. Jännitys oli kohdallani niin suuri, että kytkinjalka tärisi koko ajon ajan, minkä takia auto sammui muutamaankin otteeseen.
Lämmöllä muistelen kevään kansainvälistä viikkoa, jolla toimin tutorina. Odotan innolla tulevaa samanlaista viikkoa Saksassa, jonne pääsen lähtemään opiskelijan roolissa tammikuussa.
Olen perusluonteeltani suorittaja. Kokeista ei ole pakko saada numeroksi 5 tai edes 4, mutta valmistaudun aina ja luen kyllästymiseen asti. Kesällä tein töitä ja jatkoin aina tähän päivään asti, mutta jouduin vähentämään työvuorojen määrää loppuvuodesta, koska huomasin olevani kuormittunut. Kuormittunut koulusta, töistä ja kaikesta ylimääräisestä, mihin aina lähden sen enempää ajattelematta mukaan. Olen myös haalinut ylimääräisiä kursseja muista korkeakouluista ja suorittanut niitä otsa hiessä aina kun aika antaa periksi, eli silloin kun voisi tehdä jotain rentouttavaa ja palauttavaa.
Viimeisimmän kurssin suoritettuani tein lupauksen itselleni, että en enää hankkiudu samaan tilanteeseen. Tämä koulu kuormittaa itsessään jo ihan tarpeeksi ja suorittamaan kerkeää elämässä vaikka hamaan tappiin asti, jos niin haluaa. Tätä mantraa koetan hokea itselleni päivittäin. Nähtäväksi jää, miten onnistun.
Muistutuksena siis kaikille samanlaisille suorittajaluonteille: aina ei ole pakko olla kaikessa mukana vaan joskus voi ihan luvan kanssa vaan ottaa rennosti ja palautua edellisistä haasteista.
Jos sinulla on kysymyksiä tai kommentteja, minuun saa yhteyden: [email protected].
Viivi
