Opiskelusta Poliisiammattikorkeakoulussa, osa 2

Edellisessä kirjoituksessani kerroin, miten ensimmäinen puoli vuotta etenivät poliisiopintojen parissa. Tässä tekstissäni jatkan, ja kerron seuraavasta puolesta vuodesta.

Kolmannella periodilla jatkettiin aika lailla samoilla oppiaineilla kuin kakkosperiodilla, mutta mukaan tuli enemmän liikennesääntöjen, ajo-oikeuksien ja liikennerikoksien opiskelua. Opiskelimme myös ajoneuvojen tekniikkaa ja perehdyimme esitutkintalakiin ja kuulusteluihin. Teimme lisäksi teknisen tutkinnan harjoituksia, eli otimme rikospaikalta erilaisia näytteitä, kuten sormen- ja jalanjälkiä, ja harjoittelimme myös muiden todisteiden taltioimista. Lisäksi teimme harjoituskaupungissa liikennerikospaikan tutkintaa, kuten kolaripaikan valokuvausta ja mittauksia. 

Meillä alkoivat myös erilaiset hälytys- ja valvontatoimintaan liittyvät harjoitukset, joissa ajoimme ”keikkoja”. Keikat suoritimme partioina, ja niissä harjoittelimme teemoittain erilaisia tehtäviä, joita poliisityössä voi tulla vastaan. Kolmannen periodin aikana huomasi, että aiemmasta ahkerasta pänttäämisestä oli todella ollut hyötyä, sillä kun teoriaopintoja tuodaan käytäntöön, pitää muun muassa omaa toimintaa pystyä perustelemaan. 

Neljännellä periodilla alkoi ehkä koulun kohutuin ja odotetuin oppiaine, nimittäin kuolemansyyntutkinta ja väkivaltarikostutkinta. Tämä kurssi sisälsi myös sen kuuluisan hieman erilaisen luokkaretken TAYS:iin obduktioon eli ruumiinavaukseen. Pureutumatta tähän sen enempää, jotta en paljasta liikaa, voin kuitenkin todeta, että odotukset eivät pettäneet. Sekä obduktio että oppitunnit olivat erittäin mielenkiintoisia. 

Voimankäytön puolella meillä alkoi virka-aseen koulutus, ja tatamilla opetellut taidot vietiin nyt erilaisiin toimintaympäristöihin, kuten asuntoihin ja autoihin.  Myös valvonta- ja hälytyspuolen harjoituksen jatkuivat. Suoritimme partioittain muun muassa erilaisia kotihälytyksiä, joita poliisille voi tulla vastaan. Lisäksi meillä oli erilaisia rataharjoituksia ajoneuvoilla sekä maantieajon ja hälytysajon harjoituksia. Vastapainoksi kaikelle käytännön tekemiselle istuimme luennoilla opiskelemassa muun muassa liikennerikoksia, pakkokeinoja ja tiedonhankintaa ja tutustuimme esimerkiksi ihmiskauppaan. 

Kuten huomaat, poliisiksi opiskelu on ollut monipuolista ja vaihtelevaa. Alkuun opinnot sisälsivät paljon teoriaopintoja, joita sitten ajan myötä on lähdetty viemään käytäntöön. Voisi sanoa, että tekemisen määrä lisääntyy jokaisella periodilla. Lisäksi monikaan oppiaineista ei ole vain yksi kiinteä kokonaisuus, vaan sama oppiaine saattaa kulkea mukana koko opintojen ajan ja sitä annostellaan aina sopiva määrä sopivissa kohdissa. 

Nyt minulla on menossa jo loppusuora opinnoissa, ennen kuin lähden harjoitteluun lokakuussa. Kerron tästä harjoittelua edeltävästä puolesta vuodesta vielä erillisessä osassa. Ne laitokset, jotka tulevat olemaan tulevia harjoittelupaikkojamme, saimme tietää viidennen periodin alussa. Tulevat harjoittelupaikkamme taas selvisivät meille viidennen periodin lopussa, hieman ennen kesäloman alkua. Harjoittelupaikkoja emme saa itse päättää, mutta voimme kuitenkin toivoa saatavilla olevista laitoksista kahta mieluisinta. Perheellisten toiveet menevät luonnollisesti etusijalle. 

On hyvä kuitenkin muistaa, että harjoittelupaikkatoive ei takaa sen toteutumista, ja harjoitteluun voi ”joutua” lähtemäänkin kauaskin siitä paikasta, mihin oma toive olisi ollut päästä. Harjoittelupaikkojen jakaminen tuntuu herättävän ihmisissä suuria tunteita jo opintojen alkuvaiheesta lähtien. Itse olin onnekas, ja pääsin sinne minne toivoinkin pääseväni. Mutta vaikka onni tässä asiassa ei osuisikaan kohdalleen, niin tässäkin asiassa asenne ratkaisee. Itse ajattelen, että tärkeintä on päästä jatkamaan oppimista työelämään ja ulosmittaamaan sitä osaamista, mitä nyt opiskeluaikana on saatu.  

Heidi

Mikäli sinulle heräsi kysyttävää tai kommentoitavaa, voit laittaa minulle sähköpostia osoitteeseen [email protected].