Pitkä koulumatka vaihtui harjoitteluun asuinpaikkakunnalla
Joku aikaisempia blogikirjoituksiani lukenut onkin varmaan huomannut, että olen käynyt koulua kauempaa, olen kulkenut 300 kilometrin edestakaisen matkan jokaiselle lähipäivälle. Koulupäivien pituus matkoineen ja uuden oppiminen väsyttivät. Viikonloput eivät aina riittäneet palautumiseen. Huhtikuussa siirryin asuinpaikkakuntani poliisiasemalle harjoitteluun, ja arki muuttui olennaisesti väsymyksen siirtyen taka-alalle.
Hyppäsin Sisä-Suomen poliisilaitoksella kahden perehdytyspäivän jälkeen haalareihin, ja pääsin osaksi mukavaa kenttäryhmää. Jännitin sitä, miten sopeuduin kentän työaikajärjestelmään yövuoroineen, edellisistä yövuoroista vanhassa ammatissani kun oli jo vuosia aikaa. Kentällä työvuorot ovat 12 tuntisia, tehdään sekä päivä- että yövuoroja eri viikonpäivinä, jolloin myös arkivapaita kertyy. Muutoin etukäteen en osannut jännittää, ja ennakkoluulottomasti lähdin katsomaan, millaista työ valvonta- ja hälytyssektorilla on.
Koen, että kenttätyössä korostuvat vuorovaikutustilanteet ja kohtaaminen asiakkaiden kanssa. Poliisin tulee olla vuorovaikutustilanteiden vetäjä. Nämä roolit kuitenkin vaihtelevat tilanteissa: kuolinviestiä toimittaessa ja aggressiivisten asiakkaiden kanssa on toimittava eri tavoin. On osattava olla lempeästi läsnä mutta myös johtaa määrätietoisesti. Vuorovaikutus sekä ihmisten auttaminen on hienoa työssä.
Harjoittelun aikana olen huomannut, että poliisin kenttätyössä esiintyy usein häiriötekijöitä, jotka keskeyttävät sen mitä parhaillaan on tekemässä. Kenttäharjoitteluni kesti kesän yli, ja silloin keikkoja määrällisesti on enemmän kuin muina vuodenaikoina, joten usein vuorot olivat myös kiireisiä. Esimerkiksi kun rikosilmoitusta kirjatessa ajatus siirtyi useita kertoja toiseen aiheeseen, luonnollisesti kirjaamisen kesto pitkittyy ja myös virheiden mahdollisuus lisääntyy. Toisinaan asia, jota oli hoitamassa, piti keskeyttää kokonaan toisen kiireellisemmän asian vuoksi ja keskenjääneeseen asiaan täytyi palata sitten myöhemmin heti kun oli aikaa. Toisinaan jättäytyminen ylitöihin oli välttämätöntä asioiden loppuun saattamiseksi.
Kenttäjakson aikana olen havainnut, että vastaan tulee paljon erilaisia asioita ja toisinaan voi kulua pitkäkin aika, että tulee tietynlaisesta tehtävästä toistoa eikä rutiineja näin ehdi nopeasti syntymään. Poliisi voi olla mukana mitä erikoisimmilla tehtävillä ja kenttäpoliisin työnkuva on todella laaja. Viranomaisyhteistyötäkin on tullut vastaan paljon ensihoidon ja sosiaalitoimen kanssa.
Tavallisesti harjoittelijat ajavat keikkaa oman nimetyn ohjaajansa kanssa, mutta koska ohjaajani oli töistä pois pitkään, pääsin harjoittelemaan poliisin työtä monen kokeneen poliisin kanssa. Sain jokaiselta arvokasta opastusta ja tukea erilaisiin tehtäviin. Ymmärsin, että kukin tekee työtä omalla persoonallaan, eikä joka tilanteessa ole vain yhtä ja oikeaa toimintatapaa. Voi soveltaa ja luovia, pysyen lain rajojen sisäpuolella. Tämän tunnistaminen antoi armollisuuden tunnetta itselle tulevaisuuteen poliisina.
Viiden kuukauden mittainen kenttäjakso piti sisällään myös kolme viikkoa kestäneen liikennevalvontajakson sekä kolmen viikon jakson, jonka aikana tutustuin lupavalvonnan, tekniikan sekä palvelupäivystyksen tehtäviin.
Ilahduin huomatessani, että työaikajärjestelmään sopeuduin nopeasti. Olen ollut aina hyvä nukkumaan, ja se jos jokin tukee vuorotyötä. 12 tunnin vuorot ovat pitkiä uuden oppimiseen, ja varmasti vuorojen loppuvaiheessa arvokaskaan oppi ei enää välttämättä jää päähän. Työpäivät toisinaan ovat hyvin raskaita ja hektisiä, ja silloin tasapainon säilyttämiseksi teen valintoja, joissa kuuntelen rehellisesti itseäni. Ennakoin raskaita työvuoroja lepäämällä etukäteen, enkä vasta siinä vaiheessa, kun väsymys on jo voimakkaana päällä. Fyysisen kunnon ylläpitäminen on tärkeää, mutta määrittelen treenin intensiteetin sen mukaan, mille minusta tuntuu ja miten hyvin olen levännyt. Rasittuneena palauttava kävely luonnossa on minulle hyvä valinta, palautuneena on puolestaan mukava lähteä haastamaan itseään vaikka vauhtikestävyystreeniin.
Annan myös mieleni palautua ja lepään irtaantumalla ärsykkeistä. Pyrin pääsemään työpäivän jälkeen eroon töihin liittyvistä ajatuksista, olemaan läsnä perheelleni ja pysähtymään pienten iloa tuottavien asioiden äärelle. Se on minulle sopivin tapa rentouttaa mieltäni.
Kuormituksen ja levon tasapainottelun tärkeys korostuu vuorotyössä, koska vuorotyössä työn aiheuttama kuormitus ei jakaudu tasaisesti, ja siten vapaa-ajan valinnoilla pyrin pitämään yllä kultaista keskitietä. Uskon, että työn aiheuttama kuormitus on varmasti harjoittelun aikana suurempaa, kuin mitä se sitten tulevaisuudessa ammattilaisena tulee olemaan. Kohtaan jatkuvasti uusia asioita ja epävarmuus kulkee mukana harjoittelupäivästä toiseen. Tämä kuormituksen hallinta on tärkeää niin nykyhetken kannalta, mutta myös tukee työssäjaksamista tulevaisuudessakin.
Seuraavaksi siirryn perustutkintaan, jossa teen päivätyötä. Tämä työaikajärjestelmä on puolestaan erittäin mukava päästä kokemaan, sillä tähän ikään saakka en koskaan ole pelkkää päivätyötä tehnyt. Perustutkinnassa vietän harjoitteluni loppuun saakka. Ensin kuitenkin käytän kertyneet lomat Italian auringon alla, jossa latautuneena on hyvä astua taas uuteen avoimin ja uteliain mielin.
Niina
