Poliisi on poliisi myös vapaa-ajalla

Poliisiopintojani on nyt takana jo lähes puolitoista työntäyteistä vuotta. Siirtyminen Poliisiammattikorkeakoululta Tampereelta työharjoitteluun poliisilaitokselle lähestyy hurjaa vauhtia. Asunnon etsimisen, muuton valmistelun ja viimeisten harjoittelua edeltävien opintojen myötä ajatukset siirtyvät kohti työelämää ja oikeaa poliisiutta.

Kuluneen puolentoista vuoden aikana olemme harjoitelleet poliisina monenlaisissa tilanteissa toimimista, mutta Polamkin aitojen sisäpuolella harjoituksista puuttuu aina eräs elementti: todellisuus. Kun harjoittelu nuoremman konstaapelin virassa alkaa, on muutos merkittävä. Kohtaamme todellisia rikoksia, todellisia onnettomuuksia, todellisia ihmiskohtaloita ja joskus myös todellisia vaaroja. Harjoittelussa olemme siis viimein niitä ”oikeita poliiseja”, vaikka meillä onkin vielä paljon opittavaa ja vaikka toimimmekin kokeneemman konstaapelin ohjauksessa.

Mutta kuka oikeastaan on poliisi? Ulkopuolisen silmin me Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijat saatamme virkapukuinemme vaikuttaa poliiseilta, mutta lainsäädännöllisesti olemme vielä täysin siviilejä. Lainsäädännön mukaan poliisimiehiä ovat kaikki poliisin virkaan nimitetyt henkilöt. Tällainen virka on esimerkiksi nuoremman konstaapelin virka. Poliisimiehellä tarkoitetaan kaikkia poliisin virassa työskenteleviä henkilöitä sukupuolesta riippumatta.

Siviilien ja poliisimiesten välillä on lainsäädännöllisesti joitakin eroja. Moni on varmasti kuullut sanonnan ”Poliisi on poliisi myös vapaa-ajalla.” Lain poliisin hallinnosta mukaan poliisimies on velvollinen puuttumaan myös vapaa-ajallaan tilanteeseen, jossa on mahdollista estää esimerkiksi vakava rikos tai jossa jonkin ihmisen henki tai terveys on vaarassa. Luonnollisesti mahdollisuudet puuttua vaikkapa aseelliseen ryöstöön eivät vapaata viettävällä, ilman voimankäyttövälineitä operoivalla poliisilla ole yhtä hyvät kuin täydessä varustuksessa olevalla kenttäpartiolla. Käytännössä tämä puuttuminen voisi tarkoittaa vaikkapa avun kutsumista paikalle tai sivullisten suojaan ohjaamista. Nämä ovat asioita, joita voisin kuvitella tekeväni joka tapauksessa huolimatta siitä, olenko poliisi vai siviili.

Ei voida sanoa, että siviilinä voisi käyttäytyä miten tahansa, sillä onhan Suomessa kaikkia koskevia lakeja ja määräyksiä riittämiin. Poliisina vaatimukset ovat kuitenkin vielä hiukan tiukemmat. Lain poliisin hallinnosta mukaan poliisi ei saa yksityiselämässäänkään käyttäytymisellään vaarantaa luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien hoitamiseen. Esimerkki tällaisesta luottamusta vaarantavasta käyttäytymisestä voisi olla vaikkapa avoimen rasistinen puhe. Poliisissa ei voi olla tilaa rasismille tai millekään muullekaan loukkaavalle tai syrjivälle käytökselle. Yksittäinen huonosti käyttäytyvä poliisi saattaa joidenkin mielessä leimata koko organisaation.

Ihmisillä on poliisista erilaisia mielipiteitä. Vaikka Suomessa luottamus poliisiin on korkealla tasolla, voi joillakin olla poliisista huonojakin kokemuksia. Näitä huonoja kokemuksia saatetaan joskus purkaa toiseen poliisiin, vaikka kyseinen poliisi ei olisi tapauksesta koskaan kuullutkaan. Tällaisissa tilanteissa on vain kyettävä olemaan provosoitumatta ja pyrittävä rauhoittamaan tilanne. Yksittäisen poliisimiehen ei tarvitse ottaa tunnolleen koko poliisiorganisaatioon tai toiseen poliisiin kohdistuvaa kritiikkiä.

Edessä oleva harjoitteluun lähtö ja siihen liittyvä virkaan nimittäminen tuo siis joitakin muutoksia poliisiopiskelijan velvoitteisiin ja oikeuksiin, mutta suurin käytännön muutos monelle taitaa olla siirtyminen välillä melko rennostakin opiskelijaelämästä työelämään. Vaikka moni meistä on ollut työelämässä aikaisemminkin, eroaa poliisin työ todennäköisesti useimmista aiemmista työtehtävistä ja vaatii varmasti tottumista talon tavoille.

Seuraavan vuoden aikana harjoittelu tarjoaa varmasti jokaiselle harjoitteluun lähtevälle monia mielenkiintoisia työtehtäviä, tutustuttaa moniin uusiin ihmisiin ja opettaa joka päivä jotakin uutta. Uskon jakavani kaikkien kurssitovereideni ajatuksen siitä, että harjoitteluun lähtö on poliisiopintojen kohokohta: olemmehan alun perin hakeutuneetkin kouluun päästäksemme tekemään poliisin tärkeää ja antoisaa työtä.

Haluatko kysyä jotakin poliisiksi opiskelusta? Voit lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen [email protected].