Turvallisuushuomioita Sloveniasta

Keskeinen ero Sloveniassa asumisessa verrattuna Suomeen ja etenkin Helsinkiin, on ollut yleinen ilmapiiri sekä tunne turvallisuudesta. Haluaisinkin kirjoittaa kokemuksistani liittyen yleiseen turvallisuustasoon ja siihen, minkälaiset tekijät ovat luoneet itselleni hyviä kokemuksia.

Puolitoista kuukautta täällä asuttuani en rehellisesti sanottuna vieläkään tunnista olevani pääkaupungissa. Vierailtuani muutamassa muussakin Slovenian kaupungissa täytynee todeta, että tunnelma on joka puolella melko vastaavanlainen, eikä pääkaupunki siten eroa tältä osin muuta kuin edukseen. Suomessa en ole asunut muualla kuin Tampereella, mutta jokseenkin usean Helsingissä vierailun jälkeen koen pystyväni vertaamaan kokemuksiani maiden pääkaupunkienkin välillä.

Rauhallinen mutta eloisa, harmoninen sekä valoisa, sellaiseksi kuvailisin Keski-Euroopan sydämessä sijaitsevaa sympaattista pääkaupunkia. Kohteena ei kaikista suosituin, mutta ehdottomasti mainitsemisen arvoinen. Tunnelma kaupungissa on tyyni, ihmiset liikkuvat verkkaisesti, tuntuu kuin mihinkään ei olisi kiire. Se on uutta jokseenkin suorituskeskeisestä yhteiskunnasta tulevalle. Huomaan Suomessa usein kiirettä ja kärsimättömyyttä, asioiden ja henkilöiden on oltava ajallaan. Täällä aikataulut esimerkiksi koulussa ja liikennevälineissä ovat summittaisia, eikä se ketään juuri tunnu häiritsevän.

Nopean taustatyöni perusteella myös tilastot kertovat Ljubljanan pitävän paikkaa yhtenä koko Euroopan turvallisimmista kaupungeista. Kokonaisrikollisuus on Suomen ja Slovenian välillä hyvin samoissa lukemissa ja molemmat ovat tuoreimmissa listauksissa maailman turvallisimpien maiden joukossa. Oma kokemukseni on tukenut Ljubljanan tilastoa siinä määrin, että uskaltaisin väittää tuntemuksieni olleen tähän asti rennompia ja kokemukseni turvallisempia verrattuna Suomen pääkaupunkiin, Helsinkiin.

Kaikkialla on etenkin näin kesäsesongin alettua hirveästi ihmisiä, mutta ruuhkaa ei siltikään ole missään havaittavissa. Isot ihmismäärät eivät ole tuoneet kaoottisuutta, vaan ilmapiiri on säilynyt seesteisenä.

Olen viettänyt kaupungilla riittävästi aikaa todetakseni, etten vieläkään ole todistanut yhtäkään väärinkäytöstä, häiriökäyttäytymistä, epämiellyttävää kohtaamista tai muuta epäsuotuisaa interventiota, ja olen siitä jokseenkin yllättynyt. Kaduilla liikuttaessa ei ole ollut havaittavissa päihteiden avointa käyttöä tai muitakaan virkavallan väliintuloa vaativia tapahtumia. Poliisin läsnäolo on ollut tiivistä ja partiot liikkuvat keskustassa tiuhaan tahtiin. Havaintojeni mukaan alituinen esilläolo toimii ennalta estävänä välineenä, sillä olen kuullut esimerkiksi nuorten puhuvan, ettei kannata tehdä mitään tyhmää sillä poliisit kiertävät aluetta usein.

Ljubljanassa liikkuminen, myös ilta- ja yöaikaan, on tuntunut huolettomalta. Noudattamalla normaalia varovaisuutta, kadut ovat tuntuneet levollisilta ja ilmapiiri avoimen rennolta. Ero on korostunut etenkin yksin liikkuvana naisena, sillä kiinnitän luonnollisesti turvallisuuteen mahdollisesti enemmän huomiota kuin kotikaupungissani. Itsekseni ilta-aikaan liikkuessani mieltäni on lämmittänyt etenkin miehet, jotka ovat tervehtineet ja hymyilleet ystävällisesti, kiertäneet ehkä jopa vähän kauempaa kadulla lähestyttäessä, luultavimmin tarkoituksenaan tehdä olostani mukavamman. Toki kyse voi olla myös kulttuurillisista eroavaisuuksista, mutta silti olen kokenut eleet huomaavaisina.

Tähänastisten kokemusteni perusteella voisinkin siis sekä turvallisuuden puolesta että lukuisten nähtävyyksien pohjalta suositella maata etenkin jokaiselle yksinmatkustajalle. Slovenialla maana on ollut tarjota monipuoliseen matkailuun sopivaa tekemistä aina kaupunkilomakohteesta vaellus- ja rantamahdollisuuksiin.

Palautetta ja aihetoiveita saa lähettää sähköpostiini [email protected]