Uusi vuosi, uusi poliisi

Hyvää uutta vuotta! Vuodenvaihde tarkoittaa uuden vuoden lisäksi usein muutosta. Siitä on nyt vuosi, kun aloitin poliisiopintoni Suomessa. Tämä tarkoittaa myös, että siitä on yli vuosi, kun olin viimeksi töissä kenttäpoliisina Norjassa. Enää puoli vuotta jäljellä ja työharjoittelujakso odottaa, ja sen mukana tulee uusia kokemuksia ja oppimista, ja ehkä minulle mieluisin – uusi poliisiura koittaa. Aika on tosiaan rientänyt!

Haluaisin tällä vuoden ensimmäisellä blogikirjoituksella pohtia, mitä kaikkea tulikaan tehtyä vuoden aikana Polamkissa. Ja mitä kaikkea on odotettavissa seuraavan puolen vuoden aikana.

Alkuvuosi oli todella teoriapainotteinen. Opintojen alussa yritin myös sopeutua opiskeluun Suomessa. Aiheet olivat kyllä tuttuja Norjasta, mutta uusia sanoja tuli vastaan päivittäin. Onneksi minulle uudet sanat saattoivat kuitenkin olla suomalaista poliisisanastoa ja siksi tuntemattomia myös muille uusille opiskelijoille! Olimme kaikki samassa veneessä. Sitä paitsi mikä koulu onkaan parempi paikka pyytää tukea ja apua luokkakavereilta kuin poliisikoulu? Polamkin sosiaalinen elämä poikkeaa mielestäni positiivisesti tavanomaisista korkeakouluista – kaikki tukevat toisiaan.

Sitten kevät tuli ja koulu jatkui. Koin, että opinnot olivat edelleen täynnä teoriaa, mutta myös fyysiset harjoitukset alkoivat kunnolla. Pääsimme harjoittelemaan käsittelykoetta varten koulun poliisiautoilla! Lisäksi opettelimme käyttämään radioita ja kävimme voimankäyttötunneilla koulun tatamilla. Uskon, että monelle tämä toinen periodi on se vaihe, kun kokee, ettei opiskele missä tahansa koulussa.

Kesän olin Ahvenanmaalla töissä poliisilaitoksella, mikä toi uutta virtaa jatkaa opintoja Suomessa. On ihan normaalia, että opintojen aikana välillä tuntuu siltä, ettei jaksaisi kiireistä opiskeluelämää. On paljon uutta opittavaa, laadittavia ryhmäesityksiä, läpäistäviä tenttejä, eikä aika välillä meinaa millään riittää kaikkeen. Silloin voi olla hyvä kääntyä vaikka luokkakaverin puoleen ja jutella vähän asioista. Tärkeää on muistaa, etteivät opinnot kestä ikuisesti ja lopussa koittaa ihan huippu työ. Voin näin kertoa omasta kokemuksesta, vaikka olenkin tällä hetkellä opiskelijan asemassa.

Kesän lopussa palasimme Tampereelle ja pitää sanoa, että syksyinen puoli vuotta opinnoista mennä sujahti lujaa. Oli fyysisiä näyttöjä, oli ajokoulutusta, oli vihdoinkin harjoituksia, joissa toimimme luokkakavereitten kanssa partiona ja oli ammuntaa ampumaradalla. Siis oli sitä poliisihommaa! Mielestäni oli paljon helpompi motivoitua, kun pääsin kunnolla hyödyntämään aiempaa kokemustani ja opin samanaikaisesti paljon uutta. Tällainen se poliisin ammatti on, siinä oppii ja kehittyy koko ajan.

Nyt lomalla olen levännyt läheisten kanssa ja kirjoitellut oppariani. Tiesitkö, että jos sinulla on aiempi korkeakoulutasoinen opinnäytetyö, niin on mahdollista aloittaa uuden tutkinnon opinnäytetyön kirjoittaminen jo opintojen alussa? Silloin pitää kyetä itse aikatauluttamaan työskentelemistään hyvin, koulupäiväthän ovat kiireisiä. Itse koetan saada opparini valmiiksi ennen työharjoittelujaksoa, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään harjoittelun jälkeen.

Olemme jo oppineet paljon, mutta emme ole ihan vielä valmiita töihin. Uskon, että tulen kehittymään todella paljon ja odotan innolla seuraavaa puolta vuotta! Tämä on se vuosi, kun pääsen Suomessa poliisihommiin – minusta tulee uudestaan poliisi. Seuraavien kuukausien aikana saan vielä viimeiset opit harjoittelua varten! Esimerkiksi koulussa eri harjoitukset yhdistävät tähän saakka opittua materiaalia, ja saadaan harjoiteltua poliisin työtä kokonaisuudessaan.

Onko sinulla kysyttävää liittyen poliisiopintoihin, tai pohditko vaikkapa työssä jaksamista poliisin ammatissa? Laita vaan sähköpostia tulemaan: [email protected].

Veera