Yhdessä olemme enemmän

Tässä blogikirjoituksessa haluan kertoa meidän upeasta luokastamme ja sen erinomaisesta yhteishengestä. Hyvä yhteishenki on ihan valtavan iso voimavara ja vahvuus ja uskon, että se kantaa meitä jokaista nyt opinnoissa, mutta myös tulevaisuudessa työelämässä.

Ensimmäisen koulupäivän Poliisiammattikorkeakoulussa varmaan meistä moni muistaa lopun elämäänsä. Itse ainakin jännitin, minkälaista porukkaa saan opiskelutovereiksi; minkä ikäisiä he ovat, minkälaiset taustat kullakin on ja miten sovin itse joukkoon?

Kokoonnuimme ensimmäisenä päivänä Poliisimuseon edustalle ja oli kiva huomata, että porukasta löytyi muutama tuttu kasvo valintakokeen toisesta vaiheesta. Kuljimme jonossa kouluun sisälle ja jo heti siinä tutustuin edessäni ja takanani oleviin tyyppeihin. Juttu luisti kivasti jännityksestä huolimatta (tai sen takia) ja itselleni tuli heti tunne siitä, että olenpa saanut mukavia opiskelukavereita.

Meidän luokkamme koostuu hyvin erilaisista ihmisistä niin ominaisuuksiltaan, taustoiltaan ja iältään. Joukkoomme mahtuu palkanlaskijaa, ravintolatyöntekijää, järjestyksenvalvojaa, hoitoalan työntekijää, diplomi-insinööriä ja myös sellaisia, joilla työkokemusta ei vielä niin paljoa ole. Ikähaitari on laaja, osa opiskelutovereistani voisi jopa olla minun lapsiani ja siihen väliin mahtuu monta muuta eri ikäistä henkilöä.

Taustoista huolimatta tai ehkä niiden takia meille on muodostunut aivan mielettömän hyvä yhteishenki. Se näkyy myös opettajillemme; useat heistä ovat ääneen kommentoineet ja ihmetelleet sitä, miten voi olla tuollainen porukka. Eräs opettajamme kommentoi: ”Olette te erikoinen porukka!” Tämä kommentti tuli siitä, kun eräässä seminaarissa ryhmämme uskalsi kysyä paljon ja ihmetellä eri asioita. Ja toisaalta ryhmä siinä vähän leikkimielisesti naljaili muutamalle aktiiviselle kyselijälle, että joko riittäisi kysymykset ja jatketaan eteenpäin. Opettajamme tarkoitti kommentillaan sitä, että hänen mielestään meillä oli avoin ja hyvin luottamuksellinen vuorovaikutus eli jokainen uskalsi olla äänessä ja kukaan ei jyrännyt toista omilla mielipiteillään. Eikä tämä tarkoita sitä, että kaikki puhuisivat yhteen ääneen, mutta ne vähemmän puheliaatkin uskaltavat kertoa mielipiteensä tai esittää kysymyksensä, vaikka eivät äänessä eniten olekaan.

Mistä tuollainen hyvä henki sitten syntyy? Hyvä kysymys. Eipä tähän taida olla selkeää vastausta, mutta kerron mihin tulokseen itse olen meidän luokkamme suhteen päätynyt. Sillä, että meidän kaikkien arvopohja saattaa olla melko samankaltainen, on varmasti merkitystä tässä asiassa. Mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme kaikki samaa mieltä kaikista asioista, ei todellakaan. Juju taitaakin olla siinä, että osaamme arvostaa erilaisia mielipiteitä ja erilaisia ihmisiä. Olemme kiinnostuneita toisistamme, kyselemme viikonlopun vietosta, perhekuulumisista ja uskallamme puhua vaikeistakin asioista toisillemme sekä vietämme aikaa yhdessä koulun ulkopuolellakin. Olemme siis aidosti kiinnostuneita toisistamme.

Ja ehkä isoin asia, mistä meidän hyvä ryhmähenki on muodostunut, on se, että me kannustamme sekä tsemppaamme toisiamme ja olemme aidosti iloisia ja ylpeitä toistemme onnistumisista. Meillä oli heti koulun alkupuolella uinti- ja sukellustesti ja tulen ikuisesti muistamaan sen, miten uimahallissa raikui, kun jokaista uimaria kannustettiin suorituksessaan. Se oli uskomatonta. Tämä meininki on jatkunut koko tämän (lähes) vuoden ajan, jota olemme koulua käyneet. Ja jos välillä joku on vähän epäonnistunut tai jokin suoritus on jäänyt harmittamaan, on häntä tsempattu ja autettu onnistumaan seuraavalla kerralla. Kenenkään suorituksille ei ole naurettu tai kenenkään suorituksia ei ole vähätelty. Tiedämme siis, että saamme tukea riippumatta siitä, onnistummeko vai epäonnistummeko.

Olenko siis edelleen sitä mieltä, että olen saanut mukavia opiskelukavereita? Vastaus on kyllä! Meidän luokassamme on turvallinen, luottamuksellinen ja kannustava ilmapiiri, jossa jokainen voi olla sellainen kuin on. Ja jokainen on antanut oman panoksensa siihen.

Maria

Kysymyksiä ja kommentteja tai seuraavan blogin aihetoiveita voi lähettää: [email protected].