Poliisin tietoon tulee Suomessa vuosittain noin 500 ympäristörikosepäilyä. Poliisi saa tiedon rikosepäilystä yleensä ympäristövalvontaviranomaisilta. Ympäristörikosten torjunta ja valvonta edellyttävät monen viranomaisen yhteistyötä. Parhaimmillaan tehokas viranomaisyhteistyö estäisi ympäristörikoksia ennalta.
Poliisiammattikorkeakoulussa on valmistunut tutkimus ympäristörikollisuuden torjunnan ja valvonnan nykytilasta Suomessa. Haastattelututkimuksessa analysoidaan viranomaisten välistä yhteistyötä. Samaan aikaan on valmistunut erillinen vertailututkimus ympäristörikollisuuden torjunnasta ja tutkinnasta Suomessa ja Ruotsissa.
Ympäristörikosten paljastaminen vaatii valvontavoimaa
Tutkimuksessa Ympäristörikollisuuden torjunta ja valvonta Suomessa haastateltiin viranomaisia kuntien ympäristövalvonnasta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta, poliisista ja syyttäjälaitoksesta.
Haastateltavat korostivat taloudellisten resurssien merkitystä ympäristörikollisuuden torjunnassa ja valvonnassa.
- Ympäristörikokset eivät tule ilmi, jos valvontaan ei ole tarpeeksi voimavaroja. Valvonnan niukat resurssit vähentävät poliisille ilmoitettavien rikosepäilyjen määrää. Jos epäilyjä olisi enemmän, ei poliisi ehtisi tutkia niitä nykyiseen tapaan, kuvailee erikoistutkija Terhi Kankaanranta .
Yhteistyö riippuu henkilöstä ja tapauksesta
Tutkimukseen haastatellut viranomaiset kuvailivat yhteistyötä henkilösidonnaiseksi ja tapauskohtaiseksi. Eri viranomaiset tarkastelivat ympäristörikollisuuden torjuntaa ja valvontaa vahvasti oman toimintakulttuurinsa näkökulmasta.
- Poliisissa ympäristörikollisuus nähdään talousrikollisuuden osana, mutta samalla ympäristörikosten tutkinnan todettiin eroavan huomattavasti muiden talousrikosten tutkinnasta, tutkija Iina Sahramäki kertoo.
- Ympäristövalvontaviranomaisten toteuttamassa valvonnassa puolestaan korostuivat esimerkiksi asiakkaiden neuvonta ja tasapuolisen kohtelun periaate.
Tutkimuksen mukaan tiedonkulussa ja -vaihdossa on vaikeuksia viranomaisten välillä, ja toimintamallit vaihtelevat. Kaikki haastatellut viranomaiset olivat kuitenkin halukkaita kehittämään tiedonkulkua.
- Mitä avoimemmin tieto kulkee, sitä matalammat ovat raja-aidat viranomaisten välillä. Parhaimmillaan avoin tiedonkulku syventää ymmärrystä toisen viranomaisen toimintatavoista ja tehostaa ympäristörikollisuuden torjuntaa ja valvontaa, erikoistutkija Terhi Kankaanranta sanoo.
Vihreämpää rajan toisella puolella?
Suomen ja Ruotsin käytäntöjen vertailu toi esille, että Ruotsissa valvontaviranomaisilla on velvollisuus ilmoittaa kaikki ympäristörikosepäilyt esitutkintaviranomaiselle. Suomen ympäristönsuojelulaki määrää, että epäily tulee ilmoittaa poliisille, jos tekoa ei voida pitää olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä tai ilmoittamatta jättäminen olisi yleisen edun vastaista.
Ruotsissa ympäristörikosepäilyjen määrä on kasvanut merkittävästi ilmoitusvelvollisuuden myötä. Esimerkiksi vuonna 2013 esitutkintaviranomaisen tietoon tuli 1 542 epäilyä ympäristön turmelemisesta tai törkeästä ympäristön turmelemisesta.
- Ruotsissa vain harva ympäristörikosepäily johtaa syytteeseen. Isossa osassa yritysten ympäristörikoksista rangaistuksena on yhteisösakko, joka voidaan antaa syyttäjän päätöksellä, tutkija Iina Sahramäki kertoo.
- Ympäristörikosten tutkinta on Ruotsissa keskitetty yliopistossa täydentävän koulutuksen saaneille ympäristörikostutkijoille. Suomessa vaativammat ympäristörikokset tutkitaan yleensä osana talousrikostutkintaa. Ruotsissa valtakunnallinen 20 syyttäjän ryhmä hoitaa keskitetysti ympäristörikosten syyttämisen, kun Suomessa toimii viisi ympäristörikosten avainsyyttäjää, Sahramäki vertaa.
Haasteista huolimatta tutkimukseen osallistuneet kuvasivat viranomaisyhteistyöstä saatuja kokemuksia myönteisiksi, ja ympäristörikollisuuden torjunnan ja valvonnan nähtiin kehittyneen Suomessa merkittävästi viime vuosina.Tutkimusraportit on tilattavissa painettuna ja luettavissa verkkojulkaisuina osoitteessa www.polamk.fi/julkaisusarjat .
