Aloitin opinnot jo melkein vuosi sitten eli maaliskuussa 2019 (Tämä tuntuu aivan uskomattomalta! Vastahan aloitin koulun ja nyt olen ollut täällä jo vuoden). Opinnot Polamkissa koostuvat periodeista eli jaksoista, joita ennen harjoittelua meillä on kuusi. Tällä hetkellä meillä on menossa neljäs periodi, joka alkoi heti joululoman jälkeen.
Aiemmin opinnot ovat olleet enemmän teoriaa, kuten rikosoikeutta, toimivaltuuksia ja muita aineita, jotka opastavat ammattiin ja luovat sen perustan, jonka pohjalta tulemme tulevaisuudessa toimimaan. Nyt työjärjestykseen on ilmestynyt enemmän aineita, joissa useammassa on -tutkinta-pääte, kuten kuolemansyyntutkinta, liikennerikostutkinta ja rikospaikkatutkinta.
Kuten varmaan joka koulussa, meilläkin käytävillä kuulee vanhemmilta opiskelijoilta huhuja tulevista opinnoista. Olimme kuulleet jo aikaisemmin, mitä neljännellä periodilla on tulossa. Kuolemansyyntutkinta oli ainakin yksi aineista, joita kaikki odottivat ehkä hieman ahdistuneina, mutta eritoten innoissaan. Eniten ehkä tässä aineessa ahdistusta loi se, että tiesimme pääsevämme seuraamaan ruumiinavausta.
Koulu alkoi loppiaisen jälkeen ja heti kuolemansyyntutkinnalla. Opettaja kertoi ensimmäisellä tunnilla, mitä viikko tulee pitämään sisällään ja kuinka paljon tulemme näkemään videoita ja kuvia erilaisista kuolemansyyntutkintajutuista. Videot ja kuvat valmistelivat meitä tulevaan avaukseen kuin myös työelämään. Tunneilla kävimme läpi niitä merkkejä, joita meidän tulee etsiä, jos ja kun työssämme löydämme ruumiin. On paljon merkkejä, joista pystyy päättelemään, onko ruumiiseen kohdistettu väkivaltaa eli onko syytä epäillä rikosta ja kuinka kauan kuolemasta suurin piirtein voisi olla.
Liikennerikostutkinnassa opettajat näyttivät oikeilta kolaripaikoilta otettuja kuvia, joita pääsimme analysoimaan ja etsimään merkkejä, joista voi päätellä esim., mistä suunnasta autot ovat tulleet, niiden törmäyspisteen, jarrutusmatkan ja nopeuden. Näiden lisäksi pääsimme puhalluttamaan luokkakavereita ja käyttämään pikahuumetestejä. Meille on myös lavastettu kolaripaikkoja, joita valokuvasimme ja analysoimme.
Rikospaikkatutkinnassa korostettiin ensipartion tärkeyttä ja kuinka tarkasti mahdolliset todisteet on kerättävä ja kuinka pienestä rikoksen selvittäminen oikeasti voi olla kiinni. Jo yhden sormenjäljen löytäminen voi johtaa rikoksen selvittämiseen, ja toisaalta pienenkin jäljen pilaaminen voi tuhota koko tutkinnan. Pääsimme muun muassa testaamaan erilaisia sormen- ja kengänjälkien taltioimismenetelmiä sekä tekemään silikonimuotovaloksia.
Kaikki tutkintaan liittyvät aineet ovat olleet todella mielenkiintoisia. Ajatus siitä, että voit päättelemällä ja todisteita keräämällä selvittää rikoksen, on kiehtova. Yllätyksenä itselleni tuli, kuinka paljon rikospaikkaa tutkimalla pystyy oikeasti päättelemään tapahtumien kulkua ilman yhtäkään todistajaa. Ja tämä on vasta pintaraapaisu siitä, mitä olemme nyt käyneet läpi. Tämän periodin jälkeen odotan vielä entistä enemmän harjoitteluun pääsemistä, jolloin näitä oppeja pääsee soveltamaan käytännössä.
Jessika
[email protected]
