Globalisaatio − oiva mahdollisuus vai ratkaisematon ongelma

David Ricardon (1772−1823) muotoilema suhteellisen edun periaate on taloustieteellisen teorian yksi kauneimmista ja kestävimmistä periaatteista, jonka mukaan kansojen välinen vapaa kauppa perustuu niiden luontaisille kyvykkyyksille ja voimavaroille. Kansakunnilla on omat vahvuutensa, joita niiden välinen vapaa kauppa jalostaa. Tässä on myös globalisaation idea.

Globalisaatiossa on kysymys ihmisten, ideoiden, hyödykkeiden ja pääomien liikkeestä yli erilaisten rajojen, joista strategisesti tärkeimmät ovat valtioiden väliset rajat. Kun valtiot avaavat rajojaan keskinäiselle vaihdolle, puhutaan vapaasta kaupasta, kun ne sulkevat rajojaan, puhutaan protektionismista. Nämä kaksi voimaa ottavat jatkuvasti yhteen kilpaillessaan poliittisten päättäjien ja kansalaisten huomiosta ja suosiosta.

Vapaan kaupan kannattajien mielestä globalisaatio on hyödyllistä kaikille ja protektionismin kannattajien mielestä pääsääntöisesti haitallista. Edellisten mielestä aktiivinen mukanaolo kansainvälisessä vaihdannassa luo uusia työpaikkoja, korkeampia palkkoja, kehittyneempää teknologiaa ja vahvistaa pääoman kasvua. Jälkimmäisten mielestä vapaa kauppa heikentää työoloja, laskee palkkoja, vähentää sääntelyä, heikentää veropohjaa ja synnyttää uusia ongelmia vaikeuttaen samalla yhteiskunnan kehitystä.

Vaikka käytettävissä olevat tilastotiedot näyttäisivät tukevan vapaan kaupan kannattajien väitteitä globalisaation hyödyllisyydestä, ne eivät kuitenkaan vakuuta globalisaation vastustajia. Osapuolet ovat lähes kaikissa asioissa kaukana toisistaan. Vaikka leirien välillä ei ole mainittavaa pyrkimystä alkuperäisen ristiriidan ylittävän ratkaisun etsimiseen, niiden tulisi silti etsiytyä toistensa seuraan, avata väittely ja luoda sitä kautta keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta.

Vapaan kaupan ja protektionismin välinen konflikti koskettaa koko yhteiskuntaa. Jos siihen ei löydetä ratkaisua, se vaikuttaa kielteisesti kansakunnan sisäiseen kehitykseen ja kansainvälisiin suhteisiin. Osapuolet voisivat päästä hyvään alkuun, jos he ottaisivat tavoitteeksi parantaa kansalaisten aineellista hyvinvointia ja vaurautta periaatteellisten argumenttien sijasta. On syytä uskoa, että jokainen haluaa vähentää inhimillistä kärsimystä ja lisätä onnellisuutta ja tyytyväisyyttä.

Risto Harisalo

Risto Harisalo on professori emeritus Tampereen yliopistosta. Hän on tutkinut muun muassa organisaatioiden innovatiivisuutta, väittelyä ja dialogia päätöksenteossa sekä globalisaatiota.