On jo lähestulkoon klisee, että elämme nopean muutoksen, jopa murroksen aikaa. Kliseissä on kuitenkin usein vähintään totuuden siemen, ja niin on myös tämän toteamuksen kohdalla.
Maailmassa on nyt käynnissä vähintään neljä päällekkäistä ja osin ristikkäistä muutosprosessia: (i) perinteinen vallansiirtymä, jossa yhdet vallat nousevat ja toiset suhteellisesti laskevat; (ii) ripeä teknologinen kehitys, joka ruokkii vallansiirtymää samalla kun se rapauttaa vanhoja hallinnan menetelmiä ja valtarakenteita sekä valtauttaa uusia toimijoita ja erityisesti yksilöitä maailmanpolitiikassa, mikä heijastuu muun muassa usein pakolaisuuden kaapuun puetun siirtolaisuuden voimakkaassa kasvussa; (iii) näistä kahdesta seuraava yhteiskunnallinen kuohunta, etenkin teollistuneissa ja vauraissa länsimaissa, joissa ihmiset kokevat tulevaisuudenperspektiiviensä kutistuvan ja siirtyvät perinteisten poliittisten voimien ulkopuolelle tai kokonaan uusien ja suorempien vaikutuskanavien etsintään; ja (iv) kiihtyvä planetaarinen ekologinen kriisi, joka tulee asettamaan ihmiskunnan kehitykselle omat selvät rajansa.
Ihmiskunta on ennenkin kohdannut radikaaleja murrosaikoja: esimerkistä käy 1700-luvun lopulla alkanut ja koko maailman valta- ja yhteiskuntarakenteet mullistanut teollinen vallankumous. Uutta nyt käsillä olevassa tilanteessa on, että mikä aikanaan vei puolitoista vuosisataa, toteutuu nyt muutamissa vuosikymmenissä. Lisäksi on mahdollista, että teknologinen kehitys linkoaa ihmiskunnan pysyvän eksponentiaalisen muutoksen aikakauteen.
Mitä vaaditaan onnistuneeseen johtamiseen?
Käynnissä olevat muutosprosessit asettavat merkittäviä haasteita niin maailmanjärjestyksen kuin yhteiskuntien ja yksilöidenkin kyvylle sopeutua muutokseen. Nämä haasteet, kuten nopeasti muuttuvat työmarkkinat ja informaatiovaikuttamisen tunnistaminen, voivat monen kohdalla olla liikaa vaadittu. Viime kädessä kyse onkin yhteiskuntien kyvystä kyllin pitkäjänteiseen, mutta samalla nopeasti muuttuvassa ajassamme tiiviisti kiinni olevaan päätöksentekoon. Tätä kutsutaan politiikaksi, ja onnistuakseen se vaatii tuekseen toimivaa ja viisasta johtajuutta.
Mitä onnistunut johtajuus merkitsee ja vaatii uudenlaisessa tilanteessa? Ensinnäkin se vaatii ajantasaista ja tarkkaa tilannekuvaa. Nopeasti muuttuvassa maailmassa pelkästään asianmukaisen tilannekuvan ylläpitäminen on haasteellista. Tästä teemasta voi tiedustella vaikkapa Nokian entiseltä johdolta, jonka vahtivuorolla yhtiö romahti ylivertaisena markkinajohtajana kriisiyhtiöksi muutamassa vuodessa. Tai EU:n johtajilta, joille vuosina 2014–2015 sekä Ukrainan konflikti että pakolaisaalto tulivat täydellisinä yllätyksinä.
Tilannekuvan lisäksi tarvitaan kykyä riittävän tehokkaaseen päätöksentekoon. Tällä hetkellä usean ongelman edessä nähdään kuitenkin päätöksenteon halvaantuminen tai jo tehtyjen päätösten toimeenpanon vakavat ongelmat.
Tehokkuuden ohella päätöksenteon legitimiteetti on tärkeä arvo länsimaisissa demokratioissa. Lännessä legitiimiksi koettu johtajuus on ankkuroitunut laillisiksi koettuihin instituutioihin ja toimintatapoihin sekä tiettyyn yhteisesti jaettuun arvopohjaan. Tämän lisäksi sen tulee myös tuottaa tuloksia, joista ihmiset kykenevät tunnistamaan omat tavoitteensa ja arvonsa.
Vaalit näyttävät valtiolaivan suunnan
Tämä lyhyt kirjoitus ei mahdollista länsimaisen poliittisen johtajuuden analyysiä yllä olevien kriteereiden valossa. Viime vuosien nopeat poliittiset siirtymät ja laajempi yhteiskunnallinen tyytymättömyys ja kuohunta lännessä osoittavat, että monessa suhteessa nykyinen johtajasukupolvi ei tehtävässä ole onnistunut. Suomen maailman vankimpanakin juhlittu vakaus antaa olettaa, että meillä johtajat ovat kuitenkin onnistuneet varsin hyvin.
Vakautemme ei ole koskaan saavutettu etu, vaan se saattaa uusien vakavien ongelmien ilmaantuessa osoittautua yllättävän hauraaksi. Tämä ei kuitenkaan olisi yksinomaan johtajien vika. Nopeasti muuttuvan maailman myrskyissä navigoiminen on parhaassakin tapauksessa vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on, jos laivan päämäärästä ei enää ole laajaa yhteiskunnallista yhteisymmärrystä.
Lähestyvät eduskuntavaalit tarjoavat mahdollisuuden laajapohjaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun niin maailman tilasta kuin Suomen valtiolaivan suunnasta. On tärkeää, että tämä tilaisuus myös käytetään hyväksi.
Hiski Haukkala
Valtiotieteiden tohtori @hiskihaukkala (Twitter) on kansainvälisen politiikan professori Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut aiemmin muun muassa tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkönä ja presidentin ulkopoliittisena neuvonantajana.
