Kansainvälinen politiikka ei näytä toimivan. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla, kun seuraa uutisia meiltä ja muualta. Voidaan perustellusti kysyä, onko se ikinä toiminutkaan ainakaan yksilön kannalta. Kansainväliselle politiikalle on ollut leimallista epäjohdonmukaisuus, suurvaltapolitiikka, konfliktit ja kriisit, lyhytnäköisyys sekä kansalliset intressit. Kun tähän yhtälöön lisätään huono poliittinen johtajuus, on lopputulos väistämätön.
Tulevaisuus huolestuttaa, kun tarkastelee kansainvälistä politiikkaa ja turvallisuuspolitiikkaa laaja-alaisesti ymmärrettynä. Keskeinen pulma on, että meitä kohtaavat ongelmat ovat pääosin horisontaalisia, kansalliset rajat ylittäviä ja vain globaalin yhteistyön keinoin ratkaistavia. Kansainvälinen järjestelmämme ja poliittinen kulttuurimme hallintomallista tai valtiomuodosta riippumatta ei näitä ratkaisuja kuitenkaan tuota. Tai ainakin kehitys on kovin hidasta.
On kuitenkin myönteistä, että nykyinen ymmärryksemme turvallisuudesta on laajentunut kylmän sodan aikaisesta asevaraisesta ja valtiokeskeisestä ajattelusta. Turvallisuuskysymyksiä voidaan ja pitää voida lähestyä monin tavoin. Mikään tutkimusorientaatio, uskonto tai ideologia ei omista totuutta - jos totuutta turvallisuuden osalta ylipäätään on löydettävissä, saati omistettavissa.
Jatkuva liike turvallisuuden akselilla
Jos turvallisuutta tarkastellaan erittäin ajankohtaisen kysymyksen eli maahanmuuton ja siirtolaisuuden näkökulmasta, ovat keskeiset syyt vallitsevaan tilanteeseen rakentuneet pidemmän ajan kuluessa. Kysymys kytkeytyy erityisesti ns. heikkoihin tai luhistuneisiin valtioihin ja ilmastonmuutokseen.
Eurooppaan suuntautuu nyt poikkeuksellisen suuria ihmisvirtoja. Turvallisuuden eri subjektien, kuten yksilön ja valtion, näkökulmasta tilanne näyttäytyy erityisen vaikeasti hahmotettavalta kokonaisuudelta. Kysymystä tarkasteltaessa on tärkeää miettiä, kenen tai minkä turvallisuudesta puhutaan. Työttömän ja toivottoman nuoren näkökulmasta turvallisuus on viime kädessä elämän ja kuoleman kysymys. Salakuljettajat ja ihmiskauppiaat tekevät tällä turvattomuudella hyvin tuottavaa liiketoimintaa, joten hajonnut valtio on heillekin elinehto.
Valtion uhkakuvat rakentuvat toisin. Valtion käsitys turvallisuudesta ei aina ole yhteneväinen yksilön kanssa. Valtion näkökulmasta keskeisiä turvallisuuteen liittyviä huolenaiheita ovat laajenevien sisällissotien lisäksi rajat ylittävä rikollisuus, väkivaltainen radikalisoituminen ja terrorismi, yhteiskunnan eriarvoistuminen ja ns. ongelmalähiöiden syntyminen.
Niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin on tarve huomioida erilaiset näkökulmat ja ratkaisut. Lopputuloksesta, ääriryhmät pois lukien, olemme samaa mieltä - laaja-alainen turvallisuus ja hyvinvointi on tavoittelemisen arvoista. Tavoitteen saavuttamisen keinovalikoima on vaativa: globaalin talouden vääristyneiden rakenteiden purku, korruption vastainen työ, ilmastonmuutoksen hillintä, ennakoiva kriisinhallintatyö ja toisaalta yksilöiden tasa-arvoinen ja kunnioittava kohtelu. Kestävää turvallisuutta ei voi rakentaa toisten turvattomuuksien varaan - ei meillä eikä muualla.
Kari Laitinen, Pirjo Jukarainen, Henrik Boberg
Kari Laitinen on erikoistutkija Poliisiammattikorkeakoulussa. Laitinen on työskennellyt Tampereen ja Helsingin yliopistoissa sekä eri tehtävissä valtionhallinnossa. Laitinen on kansainvälisen politiikan dosentti Tampereen yliopistossa.
Pirjo Jukarainen tekee parhaillaan tutkimusta Poliisiammattikorkeakoulussa valtioneuvoston rahoittamassa Maahanmuutto, turvallisuus ja ennakointi -hankkeessa. Jukarainen on Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun dosentti.
Henrik Boberg työskentelee tutkijana Poliisiammattikorkeakoulussa. Boberg on työskennellyt aikaisemmin Suojelupoliisissa ja valtioneuvoston kansliassa.
