Murupolku

Blogit

Kokemus tuo varmuutta, lyhyessäkin ajassa

Anssi Ahonen Jani Ahonen Julkaisupäivä 10.11.2014 15.02 Blogit

Syksy saapui myös Poriin ja toi tullessaan voimakkaan tuulen Itämereltä. Ollaanhan kuitenkin täällä sen verran lähellä merta, vaikka jonkin verran keskustasta matkaa on satamaan. Uusia tuulia oli myös työharjoittelun kuvioissa. Kesän kenttäpartiotoiminnan jälkeen siirryin ns. "sandaaliosastolle", leikkisästi sanottuna. Rikostutkintasektorilla työskentelin yhteensä yhdeksän viikkoa. Poliisin kenttähaalari vaihtui siviilivaatteisiin ja työympäristö Janin tapaan myös toimistoon. Olin alusta asti liikkeellä avoimin mielin. Yhdeksän viikon jälkeen olin erittäin positiivisesti yllättynyt tutkintatyön monipuolisuudesta. Koin sen itselleni mielekkääksi. Paljon riippuu itsestä ja omasta asenteesta, miten siellä haluaa työskennellä. Tutkintaryhmässämme oli muutamia nuoria ja motivoituneita tutkijoita, joten kävimme tuulettumassa säännöllisin väliajoin ulkona kotietsintöjen ja muiden poliisitehtävien merkeissä.

Sain pinon juttuja jakson alkaessa ja pääsin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Minulla kävi oppimisen kannalta satumainen tuuri, koska pääsin kentältä suoraan tutkintaan. Siinä pääsin näkemään esitutkinta- ja rikosprosessin kulun hyvin läheltä ja siinä järjestyksessä, kuin sen yleensäkin menee. Olipa jopa osa tutkimistani rikosjutuista kentällä itse kirjaamiani rikosilmoituksia. Saamani jutut olivat tavanomaisia poliisissa tutkittavia rikosjuttuja ja valitsinkin pinosta erilaisia juttuja, jotta saisin mahdollisimman laajan kokemuksen erilaisilla rikosnimikkeillä kirjatuista jutuista. Pahoinpitelyjä, liikennejuttuja, avioliittotutkintaa ulkomaalaisen maahantulon edellytysten muodossa, petoksia, varkauksia jne. Minulla kävi jakson aikana myös toinen satumainen tuuri. Pääsin mukaan ohjaajani kanssa tutkimaan astetta jäykempää juttua, jossa vierähtikin lähestulkoon puolet tutkinnassa viettämästäni ajasta. Jutun tiimoilta pääsin näkemään ja suorittamaan erilaisia pakkokeinoja ja epäillyn vangitsemisprosessia. Sainpa myös jakson loppuun hoidettavakseni myös toisen hieman laajemman ja vakavamman jutun. Mahtavan laajan kokemuspohjan sain siis luotua itselleni yhdeksän viikon aikana.

Kuulusteluhuoneessa istuttiin luonnollisesti paljon asianosaisten, asianomistajien, todistajien sekä epäiltyjen ja heidän asianajajiensa kanssa. Aluksi kuulusteleminen tuntui hiukan hataralta ja koulussa opiskellut asiat täytyi palauttaa hiljalleen mieleen. Pikkuhiljaa kuitenkin itsevarmuus ja taidot karttuivat. Kuulusteleminen on täysin oma taiteenlajinsa ja taisipa kouluun hakiessani kuulustelun suorittamisen tiimoilta olla yksi pääsykokeiden lähdeaineistokin opiskeltavana. Ihmiset ovat erilaisia ja suhtautuminen poliisiin vaihtelee laidasta laitaan. Se riippuu toki kuulusteltavan ihmisen asemasta esitutkintaprosessissa. Rauhallisissa merkeissä kaikki kuulustelut toki sujuivat. Tuoleja ei heitelty. Esitutkinnan suorittamiseen liittyy paljon lailla säädettyjä asioita, jotka täytyy hoitaa kunnialla poliisin toimesta. Kaikilla esitutkinnan asianosaisilla on oikeuksia ja velvollisuuksia, rikoksesta epäillyllä niitä on kuitenkin eniten. Kaikki asiat täytyy selvittää ihmisille, ennen toimenpiteiden suorittamista. Tämä on tietysti kaikkien oikeusturvan kannalta oikein, mutta tekee poliisityöstä osaltaan mutkikasta. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen yhdeksän viikon työhön ja jonkin verran esitutkintapöytäkirjojakin syyttäjänvirastoon pöydältäni toki lähetettiin.

Rikostutkinnan jälkeen siirryin liikennepoliisin matkaan kolmen viikon ajaksi. Toimistosta siirryttiin maanteille. Porin ympäristökunnat ja tiet olivat työpaikkani tämän jakson ajan. Ohjaajanani toimi nuori, muutamia vuosia sitten koulusta valmistunut konstaapeli ja samanikäisyytemme ja yhteisten kiinnostuksen kohteidemme vuoksi autossa oli aina leppoisa tunnelma. Liikennepoliisissa keskityttiin siis lähinnä liikenteenvalvontaan, mutta tarpeen vaatiessa myös hälytystehtäviä hoidettiin lähimmän partion periaatteella. Erilaisten sakkojen kirjoitus tuli tutuksi ja melkoinen pinkka niitä tulikin kirjoitettua ja tiedoksi annettua. Liikennep oliisi on myös hiukan oma maailmansa ja selkeästi edelleen erillään valvonta- ja hälytyssektorista. Työkavereinani oli rautaisia liikenteen ammattilaisia ja ehkä minustakin sellainen joku päivä kehittyy. Aika liikenteen parissa oli myös antoisaa ja antoi paljon varmuutta sakkoasioihin ja liikenteeseen yleensä. Myös ympäristökunnat tulivat tutuiksi.

Raskaan liikenteen osaajat poliisissa ovat harmittavan vähissä ja vähenevät edelleen mm. eläköitymisien myötä. Mielestäni se on kuitenkin tärkeä valvonnan kohde, koska rekkojen määrä tulee Suomessa lisääntymään lähivuosina entisestään ja entistä enemmän teillämme liikkuu ulkomaista raskasta kalustoa. Autot tulevat olemaan lähivuosina myös entistä isompia. Ajo- ja lepoajat ovat yleisin valvonnan kohde raskaan liikenteen parissa. Näkisin sen olevan myös yksi tärkeimmistä kaluston kunnon tarkastamisen ohella. Rekkoja ajavat kuitenkin ihmiset ja väsyneenä onnettomuusriskit luonnollisesti kasvavat. Rekan kanssa kolaroidessa yleensä toinen osapuoli jää aina kakkoseksi ja jälki on usein tuhoisaa. Liikennevalvonta oli mukavaa hommaa ja siellä työskentely on usein hieman vapaampaa, joka tuo osaltaan oman mielenkiintonsa. Asioita voi tehdä ja valvontaa suorittaa juuri niin paljon, kuin itsellä riittää motivaatiota.

Kirjoitushetkellä työskentelen kenttävalvontaryhmässä, jossa isoa osaa päivittäisestä työstä näyttelevät huumausaineet ja niiden parissa elävät ihmiset. Homma on hyvin vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Pääosin sitä suoritetaan siviilivaatetuksessa. Seuraavat kolme viikkoa tuovat varmasti jälleen uutta näkökulmaa poliisityöhön. Mielenkiinnolla jatkan siis työskentelyä. Katsotaan, mitä kaikkea eteen tulee. Ennen joulua työskentelen vielä kolme viikkoa Porin poliisiaseman palvelupäivystyksessä ennen siirtymistä kuudeksi viikoksi takaisin kenttäpartiotoiminnan pariin.

Näistä kuvioista sekä tulevan kenttäjakson asioista lisää tulevissa blogikirjoituksissa. Hyvää ja turvallista syksyn sekä tulevan talven jatkoa!

Anssi

[email protected]

--

Syksy on edennyt jo lähes talven puolelle ja työharjoittelua on takana nyt nelisen kuukautta. Ensimmäiset kolme kuukautta vietin kenttäpartiossa hälytys- ja kenttävalvontatehtäviä hoitaen. Olin myös kolme viikkoa erityisessä liikenteenvalvontaryhmässä. Käytännössä siis paljon yleistä nopeus/liikennejuopumusvalvontaa. Suoritimme myös raskaan liikenteen valvontaa kuormien sidontojen ja painojen, kuskien lepoaikojen yms. muodossa. Luonnollisesti myös autojen katsastukset ja kunto yleisesti olivat valvonnan kohteena.

Etukäteen odotukset eivät olleet korkealla liikenteenvalvonnan osalta. Osittain hain poliisiksi sen takia, että pidän ihmisten auttamisesta. Ei kuitenkaan tunnu siltä, että auttaisin ketään antaessani esimerkiksi perheenisälle tai äidille sakkoa lievästä ylinopeudesta (toisin kuin vaikkapa palauttaessani anastetun tavaran omistajalleen). Kaikkien tulisi kuitenkin liikennesääntöjä noudattaa, sillä muuten liikenteessä syntyy arvaamattomia tilanteita, jotka johtavat pahimmillaan henkilövahinkoihin. Etenkin suojatiet ovat näin syksyisin vaaran paikka. Monelle autoilijalle tuntuu olevan erityisen vierasta se, että jalankulkijalle tulisi antaa vapaa kulku jalkakäytävällä. On varsin yleistä, että jalankulkijana olen jo puolessa matkassa ylittämässä suojatietä, kun edestäni ajaa auto ns. "vapaalla" kaistalla. Joudun siis pysähtymään keskelle tietä, jotten päätyisi auton alle. Näin sen ei todellakaan pitäisi mennä, ei varsinkaan alueella, jossa on 40 km/h nopeusrajoitus sekä hyvä näkyvyys.

Malttakaa autoilijat käyttää auton jarrua. Onnettomuuden ei tarvitse osua kohdalle kuin kerran. Jälkikäteen mietittynä myös kolmeviikkoinen liikenteenvalvontajakso oli hyödyllistä, tärkeää ja mielenkiintoista työtä. Ennakko-odotukset siis osoittautuivat omalta osaltani turhiksi.

Lokakuun puolivälissä tapahtui suuri muutos pienessä maailmassani, kun siirryin rikostutkintaan. Partioautot vaihtuivat siis varsin tavanomaisen näköiseen toimistoon, jossa istun tietokoneen, puhelimen, lakikirjojen, tutkintailmoitusten, muistiinpanojen sekä kuulustelupöytäkirjojen puristuksessa. Näin harjoittelijana ei pääse vielä tutkimaan kaikkein hurjimpia juttuja, vaan lähinnä aivan yleisimpiä poliisille tulevia rikosilmoituksia. Näitä ovat mm. vahingonteot sekä pahoinpitelyt, joita omallakin pöydälläni on nyt muutamia odottamassa toimenpiteitä. Muutama alkaa myös olla valmiina syyteharkintaan.

Päiväjärjestykseen rikostutkinnassa kuuluu mm. puhelinkuulusteluja sekä henkilökohtaisesti suoritettavia kuulusteluja poliisiasemalla. Erilaisissa poliisin järjestelmissä tulee myös surffailtua tietoa etsiessä. Paljon uutta tietoa tulee joka päivä, ja siltä osin tutkinnan jakso on ollut raskasta, mutta todella opettavaista.

Tällä hetkellä tuorein ja mielenkiintoisin kokemus on kotietsinnän suorittamisesta. Asiaan liittyi huumausainerikos ja kotietsinnän tarkoitus olikin löytää lisää laittomia huumausaineita. Operaatio oli varsin mielenkiintoinen, etenkin kun etsintä tuotti myös tulosta. Aineita löytyi asunnon sisältä monesta eri paikasta ja kätköstä, joten etsintä oli tavallaan kuin pääsiäismunia metsästäisi. Oman haasteensa etsintään toi huumausaineiden erottaminen laillisista lääkkeistä tai muista aineksista. Varmuutta ei aineista paikan päällä saada, vaan epäillyt huumausaineet lähetetään tutkimuksiin rikostekniseen laboratorioon, jossa ainekset analysoidaan tarkasti.

Erityisesti mieleeni jäi eräs päivä, kun pääsin tutustumaan erään kotimaisen TV-sarjan tuotantoon kulisseissa. Kuvauksiin tarvittiin poliisiautoa ja meidät määrättiin ohjaajani kanssa paikalle kuljettamaan kyseistä poliisiautoa. Kuvauksissa vierähti muutama tunti ja olikin jännittävää seurata esimerkiksi sitä, miten kohtauksia kuvataan moneen kertaan useista eri kuvakulmista. Minua on pitkään kiinnostanut (muiden asioiden ohella) filmiteollisuus yleisesti, ja sainkin pahimman uteliaisuudennälkäni tyydytettyä kyseisellä reissulla.

Kokemuksia on kertynyt harjoittelun aikana hurja määrä melko lyhyess ä ajassa, enkä voi kuin hämmästellä kuinka monipuolista poliisin työ on.

Jani

[email protected]