Blogit

Koulu takana, ura edessä

Anssi Ahonen Jani Ahonen Julkaisupäivä 3.5.2016 10.58 Blogit

Nyt elellään huhtikuuta ja kurssimme valmistui jo vuoden vaihteessa. Viimeiset 2,5 vuotta on kulunut melko vaiheikkaasti miettien, että pääseeköhän sitä töihin koulun päätyttyä. Tästä huolimatta itselläni, samoin kuin ilahduttavan monelle kurssikaverilla, oli kuitenkin töitä välittömästi valmistumisen jälkeen. Pääkaupunkiseudulle on kerääntynyt varmaankin jo yli puolet kurssiltamme töihin ja myös muualla asuvat ovat pikkuhiljaa työllistyneet.

Oma alkuvuoteni on vierähtänyt vauhdilla Helsingissä rikostutkinnan puolella. Olenkin yksi harvoista, sillä suurin osa kurssilaisistamme on työllistynyt kenttähommiin. Olen kuitenkin viihtynyt tutkinnan puolella hyvin, sillä tutkintaryhmässäni on todella mukavaa porukkaa hommissa. Työajatkin ovat suhteellisen säännölliset. Luultavasti haluan mennä kenttähommiin vielä jossakin vaiheessa, mutta tällä hetkellä viihdyn tutkinnassa. Onhan poliisilla tarjottavana paljon muutakin näiden perustutkinnan ja kenttäpartioinnin väliltä, mutta uskoisin, että ainakin ensimmäiset vuodet ovat hyvin opettavaisia mahdollisimman perustasolla.

Mielestäni onkin tärkeää pitää edelleen nöyrä asenne näissä hommissa. Joku sanoi minulle joskus, että valmistumisen jälkeen menee pari vuotta, ennen kuin ammattitaito alkaa oikeasti olla osaavalla tasolla. Kuulostaa ihan uskottavalta omaan korvaani. Vaikka tietyt asiat sujuvatkin jo rutiinilla, tulee säännöllisen epäsäännöllisesti vastaan jotakin, mitä ei ole aiemmin tehnyt.

Miltä nyt tuntuu?

Oma siirtyminen vanhemman konstaapelin suuriin saappaisiin sujui melko kivuttomasti. Oudolta se kyllä aluksi tuntui, kun sähköpostit ynnä muut dokumentit pitikin allekirjoittaa nimimerkillä "Vanhempi konstaapeli Ahonen" sen nuoremman konstaapelin sijaan. Äkkiä siihen kuitenkin tottui, eivätkä asiat todellisuudessa paljon ole muuttuneet. Edelleen joutuu kysymään kokeneemmilta työkavereilta apua monessa tilanteessa, eli oppimista tapahtuu yhä (lähes) päivittäin. Vastuu omista tekemisistä on kyllä suurempi, sillä tutkinta on melko itsenäistä työskentelyä.

Vaikka opiskeluaika onkin ollut omalla tavallaan huikeaa, niin on aikamoinen helpotus saada opinnot loppuun. Ennen poliisikoulua ehdin opiskella vuoden liiketaloutta, eli olen käytännössä ollut opiskelija 3,5 vuotta. Sitä ennen olin muutaman vuoden työelämässä armeijan jälkeen. Nyt olen siis palannut työelämään ja onhan se mukavaa, kun ei tarvitse miettiä opintoihin liittyviä asioita kuten etätehtäviä, tenttejä tai päättötyötä. Tuntuu siltä, että on enemmän vapaa-aikaa.

Edessä on kuitenkin vielä yksi päivä Tampereen Poliisiammattikorkeakoululla. Kurssimme kohtaa viimeisen kerran toukokuussa, kun menemme Poliisiammattikorkeakoululle vannomaan eettisen valan. En usko, että kurssimme kokoontuu enää yhtä mittavalla porukalla samaan paikkaan ja aikaan enää koskaan. Melko haikeaa! Vielä haikeampaa siitä tekee se, etten itse pääse osallistumaan valaan, sillä minut on määrätty samalla päivämäärällä kertausharjoituksiin. Valan vannominen siirtynee siis toiselle vuodelle.

Sen haluan vielä sanoa, että on ollut mielenkiintoista kirjoitella tätä blogia opintojen aikana. Positiivista palautetta on tullut monesta suunnasta kirjoituksien osalta, joka on motivoinut kirjoittamaan lisää. Nyt homma alkaa olla kuitenkin paketissa. Omalta osaltani haluan kiittää kurssikavereita sekä koulun opettajia kuluneista vuosista ja opinnoista! Luonnollisesti myös työharjoittelun ohjaajat ja kaikki muutkin opinnoissa avustaneet ansaitsevat kiitosta, sukulaisia, kavereita ja avopuolisoa unohtamatta.

Kuten ennenkin, kysymyksiä ja kommentteja saa lähettää osoitteeseen [email protected]  

Ammattitaito kasvamaan

Kevät on jo pitkällä ja pian aika Poliisiammattikorkeakoulun aitojen sisäpuolella Hervannassa on jo muisto vain, kuten Janikin tuossa ylempänä hartaana muisteli. Marraskuussa 2015 Tornion järjestelykeskuksen komennukselta kotiuduttuamme kurssimme kävi vielä suorittamassa koululla noin viikon mittaiset räätälöidyt loppuopinnot ja suurin osa meistä suuntasi ansaitulle lomalle, jota oli työharjoittelun ja kenttätyöjakson aikana kertynyt enemmän tai vähemmän. Virallisesti kurssimme valmistui 31.12.2015. Olimme kolmanneksi viimeinen vanhanmuotoisen poliisin perustutkinnon suorittanut kurssi. Nuoremman konstaapelin virkasuhde myös päättyi kuluvan vuoden alussa ja oli aika suunnata työmarkkinoille. Jossakin määrin voi todeta, että kurssimme valmistui oivaan saumaan, koska poliisin peruskoulutuksen uudistuksen aiheuttama tauko valmistuviin poliisimiehiin osui juuri meidän valmistumisemme aikaan. Tämä tauko kestää noin reilun vuoden verran vuoden 2016 alusta lukien.

Ilahduttavan monella olikin jo työpaikka tiedossa vielä koululla viimeisiä näyttökokeita suorittaessamme. Osa sai jopa vakinaisen viran suoraan koulun penkiltä, joka on ollut viime vuosina meidän koulutusalallamme suoranainen harvinaisuus! Itse työskentelin vajaan kuukauden verran valmistumiseni jälkeen Lounais-Suomen poliisilaitoksella Uudenkaupungin poliisiasemalla, samassa paikassa, jossa myös kenttätyöjaksoni suoritin. Olin rikostutkinnan puolella, sisällä lämpimässä toimistossa juuri pahimmat tammikuun pakkaset. Pian kuitenkin sain paremman työtarjouksen Helsingin poliisilaitokselta, johon vastasin empimättä. Siirryin kuluvan vuoden tammikuun lopussa Pasilaan, jossa tälläkin hetkellä työskentelen hälytys- ja valvontayksikössä pohjoisella kenttäjohtoalueella. Kulttuurishokki oli täydellinen siirryttäessä rannikon rauhasta pitkien maantietaipaleiden varresta Helsinginkadun sykkeeseen Kallioon ja kehäteiden liikenneruuhkiin. Pikkuhiljaa sitä on tottunut erilaiseen toimintaympäristöön ja toimintatapoihin uudessa työpaikassa. Samalla myös on alkanut varsinainen oman ammattitaidon kehittäminen ja jalostaminen. Janin mainitsema noin kaksi vuotta valmistumisesta pitää varmasti melkolailla paikkansa, kukaan juuri koulusta valmistunut ei missään nimessä ole valmis ja täysin osaava konstaapeli. Työ opettaa tekijäänsä, kuten poliisiuran alkutaipaleellakin. Vähitellen vastuu ja sen omaksuminen kasvavat ja sitä myöten kehittyy entistä ammattimaisempaan suuntaan, jos vain kykyä ja halua löytyy.

Uudenlaisia haasteita

Samaan aikaan poliisikoulutuksen ollessa muutosvaiheessa, niin myös poliisin työ elää murrosaikaa. Olemme täysin uudenlaisten haasteiden edessä virkamieskuntana. Yhteiskunta on muuttunut rajusti esimerkiksi kymmen- tai kahdenkymmenen vuoden takaisesta. Poliisin työstä on tullut entistä julkisempaa ja media tarttuu äärimmäisen helposti aiheisiin, jotka koskettavat poliisia jollakin tavalla. Aina tämä ei myöskään ole järin positiivista julkisuutta, kuten viime aikoina olemme lehdistä saaneet lukea ja uutisista kuulla. En silti itse usko, että poliisin henkilöstö olisi viime vuosina alkanut toimimaan jollakin tapaa järjestelmällisen epäammattimaisesti tai lainvastaisesti. Näiden asioiden saama laaja mediajulkisuus on vain osoitus tämän ajan tiedotusvälineiden vaikutuksesta ja kyvystä vaikuttaa ihmisten ajatteluun. Uskon itse kuitenkin vakaasti, että suomalaisen poliisin ammattitaito on kehittynyt paljon viime vuosina ja olemme organisaationa valmiimpia vastaamaan erilaisiin tilanteisiin ja uhkiin, kuten esimerkiksi viime vuoden "turvapaikkakriisi" osoitti. Tämä tilanne toki jatkuu edelleen jossakin määrin, tällä hetkellä liike on vain lähinnä poispäin maasta. Tähänkin toimintaan poliisi luonnollisesti osallistuu viranomaisena. Myös Lähi-idän ja Euroopan tilanne terrorismin ja ennen kaikkea radikalismin suhteen heijastuu myös Suomeen. Tähänkin uhkaan ensivaste on löydyttävä kuitenkin meilläkin juuri poliisiviranomaisilta. Tähän tarvitaan aktiivista tiedonhankintaa ja sen analysointia unohtamatta rajoja ylittävää tietojenvaihtoa. Poliisitaustainen kansanedustaja Tom Packalen kertoi avoimesti näkemyksistään viime viikolla eräässä YLE:n ajankohtaisohjelmassa. Hänen mukaansa terrori-isku on mahdollinen myös Suomessa tulevien vuosien aikana. Toki suojelupoliisi kehittää ja ylläpitää jatkuvasti tilannekuvaa ja uhka-arviota. Ranskan ja Belgian tapahtumat olivat jo kuitenkin niin lähellä, että niiden vaikutusta joka puolella Eurooppaa ja varsinkaan Pohjoismaissa ei voi täysin poissulkea. Tähän on myös poliisin viranomaisena oltava valmis.

Myös poliisin perustehtäväkuva on muuttunut viime vuosina. Ulkomaalaisten ja maahanmuuttajataustaisten ihmisten määrä on lisääntynyt joka puolella Suomea. Toki tämä näkyy eniten suurissa kaupungeissa. Entistä enemmän on tärkeä ymmärtää muiden kulttuurien ajattelutapoja ja elämänkatsomusta. Toki mitään Suomessa tehtyjä lainvastaisia rikoksia ei missään tilanteessa voi ja tule selittää kulttuurieroilla, kuten joskus kuulee varsinkin seksuaalirikosten yhteydessä puhuttavan. Oma vankka mielipiteeni on, että jos muualta tullut henkilö haluaa jäädä Suomeen asumaan ja tekemään töitä, on hänen sopeuduttava Suomen kulttuuriin ja elettävä täällä vallitsevien lakien ja asetusten mukaisesti. Totta kai jokainen on oikeutettu vaalimaan oman kotimaansa kulttuuria ja tapoja, mutta oikean ja laillisen toiminnan raja on varmasti kaikille kansalaisille melko selkeä. Totta kai tässäkin asiassa medialla on näppinsä pelissä ja yleisen mielipiteen muokkaaminen suuntaan ja toiseen on mahdollista iltapäivälehtien kirjoitusten tahtiin. Valitettavasti esimerkiksi turvapaikanhakijoiden tekemät rikokset, erityisesti seksuaalirikokset ovat parasta a-luokkaa juttujen luettavuudessa. Tälläkään en toki tarkoita, etteikö niistä pitäisi tiedottaa. Jokainen voi silti varmasti omalla toiminnallaan ja ulosannillaan vaikuttaa siihen, minkälaista uhkaa mahdollisesti kokee esimerkiksi ravintolaillan jälkeen puiston poikki oikaistessaan. Edelleen silti näihin rikoksiin syyllistyneiden tuomioita tulisi mielestäni ehdottomasti ankaroittaa ja varsinkin, jos kyseessä on turvapaikanhakija, tulisi hänen hakemuksensa päätöstä arvioida äärimmäisen tarkkaan. Varsinkin jo syksystä 2015 maassa olleet turvapaikanhakijat ovat varmasti jo omaksuneet täällä vallitsevan jokaisen ihmisen seksuaalisen koskemattomuuden kulttuurin.

Paljon on toki haasteita ja ongelmia omienkin kansalaistemme keskuudessa. Päihdeongelmaiset ja asunnottomat ovat joka päivä läsnä katukuvassa varsinkin Helsingissä. Yhä useampi ihminen ei tule edes toimeen palkkatuloillaan Suomessa, saati pääkaupunkiseudulla, eläkeläisistä puhumattakaan. Jokaviikkoiset leipäjonot Kalliossa ja Itä-Helsingissä ovat tästä meitä jokaista muistuttamassa. Mielestäni kuitenkin jokaiseen ihmiseen tulisi suhtautua ihmisenä ja yksilönä ja syyt hänen elämänsä ongelmiin ovat yleensä jossakin syvemmällä, kuin vain välinpitämättömyys omasta elämästään. Poliisi on viranomainen joka kuitenkin jossakin määrin valitettavasti on läsnä negatiivissävytteisesti näiden ihmisten elämässä, mutta mekin virkamiehinä olemme velvoitettuja antamaan jokaiselle ihmiselle ihmisarvon ja kohtaamaan heidät yksilöinä, erottelematta heitä johonkin kastiin.

Tällaisilla mietteillä jatkan oman ammattitaitoni kehittämistä ja virkauraani. Aika näyttää, minne tie vie. Samalla jätämme Janin kanssa hyvästit tälle blogipalstalle ja annamme tilaa ehkä seuraaville kynän sankareille. Poliisikoulutuksen aikana alkanut toimintani sosiaalisessa mediassa kuitenkin jatkuu edelleen mm. Instagram-palvelussa. Seuraamalla käyttäjää; helsinkipoliisi pääsee kurkistamaan otoksia Helsingin lainvalvojien arjesta.

[email protected]