Mikään turvallisuuden ilmiö ei ole kunnalle vieras. Kuntien vastuulla on aivan keskeinen osa perus- ja lähipalvelujen tuottamisesta, ja epäonnistuminen näiden palvelujen jatkuvuuden hallinnassa näkyisi välittömästi ja vakavalla tavalla kunnan asukkaiden ja alueen yritysten arjessa.
Suomen kunnissa tehdään suurin osa niistä päätöksistä, joilla tuotetaan yhteiskuntaan turvallisuutta. Vastaavasti riski tehdä valintoja, joilla voi olla kielteisiä turvallisuusvaikutuksia välittömästi tai pidemmällä tarkastelujaksolla, on aina läsnä. Se, kuinka valinnoissa onnistutaan, voi olla hyvin riippuvainen siitä, millainen yhteistyö turvallisuusviranomaisten ja kunnan välille on kyetty pystyttämään.
Mikäli kunnan yhteydet turvallisuusviranomaisiin heikkenevät, on sillä vaikutuksensa kunnan kykyyn arvioida päätöksenteon turvallisuusvaikutuksia esimerkiksi kaavoituksen, rakentamisen ja tapahtumaturvallisuuden kysymyksissä. Jotta kunnalla olisi turvallisuuden näkökulmasta parhaat mahdolliset edellytykset onnistua, ei kunnan ja turvallisuusviranomaisten yhteistyö saisi rajoittua pelkkiin laissa säädettyihin tehtäviin. Sen sijaan yhteistoiminnan tulisi sisältää yhteistä suunnittelua, lausuntoja, asiantuntijatukea sekä muuta yleistä neuvontaa epämuodollisesta arjen yhteydenpidosta alkaen. Yhtälö ei kuitenkaan ole turvallisuustoimijoillekaan epäreilu; vastaavalla tavalla, kun kunta tarvitsee päätöksenteon tueksi turvallisuusviranomaisen kokoamia tietoja, tarvitsevat turvallisuusviranomaiset kuntien tietoja turvallisuusympäristön muutoksia seuratessaan sekä ennakoidessaan tarvittavia omia toimenpiteitään. Käytännössä arjen yhteistyö kattaa myös nopeaa reagointia edellyttävät yhteistoimet onnettomuustilanteista laajoihin häiriötilanteisiin.
Yhteistyössä ratkaisee asenne
Turvallisuussuunnittelusta on muodostunut hyvin luonteva rakenne työssä tarvittavalle yhteydenpidolle. Viimeaikaisten keskustelujen myötä ovat esille nousseet kunnan tuottamien hyvinvointipalvelujen ja turvallisuussuunnittelun yhteydet. Turvallisuus on osa hyvinvointia, ja keskustelun laajentamisella ja ideoiden törmäyttämisellä voidaan varmasti löytää tuoreita näkökulmia ja parempaa vaikuttavuutta turvallisuuden edistämisessä. Yhteinen ymmärrys ja kieli löytyvät parhaiten ohittamalla organisaatiolähtöisyyden ja siirtymällä suoraan tavoitelähtöiseen toimintaan. On nähtävä, että yhteisiä ongelmia ratkoessa jokaisen toimialan samoin kuin yhteistyötahon tulee olla osa ratkaisua, eikä koskaan osa ongelmaa. Siten turvallisuustyössä onnistumisessa kaikista ratkaisevinta on asenne yhteistyöhön sekä yhdessä tekemisen perinteen vahvistaminen. Loppujen lopuksi kyse on siitä, kuinka tunnistaa parhaat ja asiantuntevimmat resurssit sekä varmistaa niiden hyödyntäminen aina kulloisenkin tilanteen edellyttämällä tavalla organisaatiorajatkin ylittäen.
Maakuntauudistusta suunniteltaessa tehtiin virheellisiä arvioita, joiden mukaan kunnan rooli paikallisen turvallisuuden perusyksikkönä olisi jollain tavalla mitätöitymässä. Tämä käsitys on virheellinen. Olen taipuvainen ajattelemaan, että maakuntavalmistelun yhteydessä jopa aiempaa selvemmin ymmärrettiin, kuinka riippuvaisia maakunnat olisivat olleet esimerkiksi kunnan vastuulla olevan perusinfrastruktuurin toimivuudesta. Verkottuneessa yhteiskunnassa eri toimijoiden keskinäisriippuvuus olisi aidosti sisäistettävä sekä varmistettava laaja yhteistoiminta kaikissa turvallisuuden toiminnoissa. Tämä on muistettava myös uuden hallituksen käynnistämässä uudistuksessa, olipa rakenne millainen tahansa.
Kuntaliiton tulevaisuustyön tulosten perusteella kuntalaisten mielestä kunnan toiminnassa tulevaisuudessa korostuvat lähipalvelut, päätöksenteon avoimuus sekä kolmantena turvallisuus. Vastaavasti ARTTU2 -kuntalaiskyselyn tulosten mukaan kuntalaisten mielestä tärkeimpinä asioina hyvässä kotikunnassa ovat hyvät palvelut, hyvä asuinympäristö ja turvallisuus.
Kuntalaiset ovat antaneet kunnille tilauksen turvallisuudesta.
Minna Karhunen
@MinnaKarhunen (Twitter) on Kuntaliiton toimitusjohtaja ja johtamisen ammattilainen. Aikaisemmin hän on työskennellyt Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajana, Karkkilan kaupunginjohtajana ja kansanedustajana.
