Tämä postaus käsittelee hieman synkkää, mutta todella mielenkiintoista ja paljon tunteita ja kysymyksiä herättävää aihetta, nimittäin kuolemansyyntutkintaa. Poliisilla on oma rooli kuolemansyyn selvittämisessä ja uralla joutuu kohtaamaan niin vainajia kuin heidän omaisiaan, ja kyseessä onkin varmasti vaikeimpia työtehtäviä, joita eteen tulee.
Pääsimme keväällä seuraamaan Tampereen yliopistollisen sairaalan obduktio-osastolle ruumiinavausta. Ruumiinavauksen seuraaminen kuuluu Rikostyyppien erityispiirteet -opintojaksoon ja tarkemmin kuolemansyyn selvittämisen teemaan. Se, että pääsemme opintojen aikana seuraamaan ruumiinavausta, on ainutlaatuinen ja tärkeä kokemus, joka valmistaa tulevia työtehtäviä varten.
Sana kuolema saa aikaan syviä tunteita ja nostaa esiin monia kysymyksiä, joista yleisin toistuva kysymys on Miksi? Kuolemaa on vaikea hyväksyä, vaikka loppujen lopuksi se on yhtä luonnollinen asia kuin syntymäkin. Lähes aina kuolema tulee yllätyksenä, vaikka sitä olisi osannut odottaa ja se on hyvin raskasta etenkin vainajan omaisille. Laissa säädetään, että kuolemansyyn selvittäminen kuuluu poliisille, jos kuolema on tapahtunut yllättävästi, sen ei tiedetä johtuneen sairaudesta tai sen on aiheuttanut rikos, itsemurha, myrkytys, hoitotoimenpide tai ammattitauti.
Kuolemansyyn selvittämisen lisäksi poliisin tehtäviin kuuluu niin sanotun kuolinviestin vieminen. Tärkeää on selvittää vainajan henkilöllisyys, jotta tieto kuolemasta viedään oikealle henkilölle. Poliisi toimittaa kuolinviestin vainajan lähiomaiselle lähes aina henkilökohtaisesti ja tarkoin harkittuna ajankohtana. Vainajan omaiset tulee kohdata hienotunteisesti, on osattava olla läsnä herkässä ja vakavassa tilanteessa, minkä vuoksi kuolinviestin vieminen on yksi vaikeimmista työtehtävistä, joita poliisi urallaan kohtaa.
Monille tuo opintoihin sisältyvä ruumiinavaus voi olla ensimmäinen kerta, kun kohtaa vainajan. Varsinkin vainajaan koskeminen voi olla täysin uutta, kuten itselleni, ja se voi tuntua aluksi vastenmieliseltä. On kuitenkin tärkeää, että näihin voi valmistautua etukäteen opintojen aikana ennen työelämää. Kuolemansyyntutkintaa tehtäessä poliisin tulee koskea vainajaan, sillä kuolemaa todettaessa tulee tunnistaa sekundaariset eli toissijaiset kuolemanmerkit, joita on muun muassa kuolonkankeus. Kuolonkankeus jähmettää vainajan siihen asentoon, jossa hän on ollut kuoleman hetkellä ja kuolonkankeuden mittaamisella voidaan esimerkiksi arvioida vainajan kuolinaikaa.
Ruumiinavauksen seuraaminen oli hyvin opettavainen tilanne, jonka avulla oppi todella paljon ihmisen anatomiasta. Koko luokkamme oli todella innoissaan lähdössä seuraamaan ruumiinavausta. Vaikutti, että ketään ei jännittänyt alkuun, mutta paikan päällä oli havaittavissa pientä jännitystä, joka ainakin itselläni purkautui, kun pääsi koskemaan vainajaan. Luonnollisesti aihe herätti keskuudessamme paljon keskustelua ennen ja jälkeen ruumiinavauksen.
Luokkakaverini kanssa pohdimme, että varmasti ruumiinavauksen seuraaminen saisi monet ajattelemaan ihmiskehoa paljon arvokkaampana, koska huomaisi, miten hauras se loppupelissä on.
Ennen ruumiinavausta käsittelimme kuolemansyyn luennoilla eri syistä johtuvia kuolemia, kuolemansyyn selvittämistä ja väkivaltarikoksia. Kävimme läpi oikeita tapauksia ja näimme karujakin kuvia henkirikoksen uhreista ja vainajista ylipäätään. Nämä luennot valmistivat hyvin ruumiinavausta varten ja itselleni konkretisoitui oikeasti, kuinka paljon poliisi joutuu olemaan tekemisissä kuoleman ja vainajien kanssa, sillä lähes jokainen poliisi kohtaa urallaan vainajan. Mielestäni on tärkeää, että nämä asiat tulevat opinnoissa esiin, jotta tietää, mitä tuleva työ voi pitää sisällään ja osaa varautua erilaisiin tilanteisiin.
Aada
[email protected]
