Kutsumusammattia kohti

Jännittävää alkaa kirjoittamaan ensimmäistä blogitekstiäni koskaan, ja vielä Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijana. Aika elokuun alusta joulukuuhun kului niin nopeasti, että minun on todella pysähdyttävä pohtiakseni tietäni tähän pisteeseen.

Olen 22-vuotias espoolainen, nyt kuitenkin ainakin jollain tasolla tamperelainen. Tieni Poliisiammattikorkeakouluun on ollut pienestä asti tiedossa. Kuulemma jo 5-vuotiaana olen poliisiautoa ihaillessani sanonut äidilleni, että kunpa minäkin olisin joskus tuolla. Konkreettinen idea hakeutumisesta Poliisiammattikorkeakouluun heräsi minulle yläasteen aikoihin. Muitakin vaihtoehtoja tuli punnittua, mutta olen aina lopulta päätynyt pohdinnoissani uudelleen Poliisiammattikorkeakoulun kannalle. Nyt vihdoin täällä ollessani voin hyvällä mielellä sanoa, että olen täysin oikeassa paikassa. Kai sitä kutsumukseksikin voisi kutsua.

Lukiosta valmistuttuani minulla oli selvät sävelet opiskelun suhteen. Vaikka valintakriteereissä ei ole mainittu työ- tai elämänkokemusta, koin niiden kartuttamisen tärkeäksi asiaksi ennen hakemista. Vietin kokonaisuudessaan kolme välivuotta, joista keskimmäinen kului armeijassa ja kaksi muuta töissä myyjänä. Armeijan jälkeen näin ajankohtaiseksi aloittaa pääsykokeisiin valmistautumisen työn ohessa. Vaikka hinku kouluun olikin jo lukiosta valmistuessa kova, niin koen, että välivuosien pitäminen oli lopulta minulle todella hyvä ratkaisu. Jos vertaan juuri lukiosta päässyttä itseäni tähän hetkeen, on kasvua tapahtunut merkittävästi. Nyt olen varmasti hieman valmiimpi kohtaamaan poliisin työssä eteen tulevia haasteita.

Olen monta kertaa miettinyt, miksi edes oikeastaan haluan poliisiksi. En ole keksinyt kysymykselle selkeää vastausta. Taustalla on varmasti halu olla avuksi, työn monipuolisuus ja mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa päivittäin. Tässä vaiheessa opintoja en vielä osaa sanoa, minkälainen työtehtävä poliisissa minua kiinnostaa eniten, mutta aika näyttää, mihin tällä tiellä päädytään.

Näin puolisen vuotta Poliisiammattikorkeakoulun arkea eläneenä koulun käytävät alkavat olla jo tuttuja ja arki tuntuu koronarajoituksia lukuun ottamatta hyvin normaalilta. Hommaa opiskelujen suhteen todella riittää, mutta se ei missään tapauksessa ole ollut minulle liian kuormittavaa. Kurssit ovat mielenkiintoisia, ja käytännönläheiset harjoitukset, kuten ajokoulutus ja voimankäyttö, tuovat arkeen mukavaa vaihtelua. Pakko kyllä myöntää, että aikaiset aamut näin talven pimeydessä tuntuvat yhä hankalilta iltavirkulle.

Aino

Mikäli sinulla herää kysymyksiä poliisiopintoihin liittyen, laita rohkeasti sähköpostia osoitteeseen [email protected].