Murupolku

Blogit

Mutkien kautta haaveammattiin

Jessika Koret Julkaisupäivä 30.10.2019 10.26 Blogit

Olen Jessika Koret. Tällä hetkellä 30-vuotias, eli ei enää niin nuori, mutta ei niin vanha, että voisin edelleenkään mainostaa olevani aikuinen. Ennen päätöstäni hakea Poliisiammattikorkeakouluun olen etsinyt itseäni useiden työpaikkojen ja ammattialojen kautta.

Olen asunut Oulussa suurimman osan elämästäni. Olen kotoisin pienestä kylästä, joka sijaitsee Oulun keskustasta noin 50 kilometriä pohjoiseen. Kylästä, jossa oli todella turvallista kasvaa. Meillä oli todella pieni kyläkoulu, jossa oli vain kaksi luokkaa, ylä- ja alaluokka, ja kaikki tunsivat toisensa. Ala-asteen jälkeen siirryimme kirkonkylälle ja yläasteelle. Yhtäkkiä ihmisiä olikin kaikilta kyliltä ja jokaisella luokka-asteella oli monta eri ryhmää.

Yläasteen aikana opinto-ohjaaja puhui ammatinvalinnoista ja jatkokoulutusvaihtoehdoista. Silloin ensimmäisen kerran eteen tuli kysymys ”mikä minusta tulee isona?”. Etsin itseäni kiinnostavaa alaa messuilta, esitteistä ja tutustumiskäynneistä eri kouluihin. Opinto-ohjaaja liputti lukion puolesta. Halusin olla ihmisten kanssa ja tehdä töitä heidän hyväkseen, mutta myös lukio ja valkoinen lakki kiinnostivat minua. Hain matkailualan koulutukseen ja kaksoistutkintoon.

Minusta tuli matkailuvirkailija ja ylioppilas. Sain heti töitä matkailualalta vastaanotosta, jossa oli kahvila. Jossakin välissä kävi niin, että kahvila alkoi kiinnostaa enemmän kuin vastaanotto. Ajauduin mutkien kautta ravintola-alalle ja olin jopa kahvilanvastaavana eli vastasin muun muassa uusista työntekijöistä ja tilauksista. Pidin vastuusta ja halusin sitä lisää, joten hain restonomikoulutukseen.

Aloitin Rovaniemellä ammattikorkeakoulussa. Koulutusta kävin vähän päälle vuoden, jonka aikana huomasin, ettei tämä ala ole sitä mitä halusin tehdä. Lopetin opinnot ammattikorkeassa ja muutin takaisin Ouluun. En halunnut kuitenkaan jämähtää ravintola-alalle loppuiäkseni, joten ammatinvalinta tuli taas ajankohtaiseksi.

Liikunta on lähellä sydäntäni. Se on elämäntapa. Kun muutin takaisin Ouluun, otin itselleni personal trainerin, koska halusin alkaa treenaamaan tavoitteellisesti. Innostuin pt:n asenteen vuoksi vielä enemmän liikunnasta. Halusin jakaa samanlaista intoa ja elämäntapaa muillekin ja hain liikunta-alan koulutukseen.

Aloitin oppisopimuksella opiskelemaan liikunta-alaa. Oppisopimuskoulutushan tarkoittaa, että opiskelija on töissä samaan aikaan paikassa, jossa voit soveltaa oppeja käytännössä. Olin töissä Oulun seudun ammattiopistolla (OSAO). Työtehtäviini kuuluivat mm. taukojumpan vetäminen toimistotyöntekijöille, asuntolassa asuvien opiskelijoiden arkiliikunnan lisääminen sekä muut liikuntaneuvojalle kuuluvat jutut. Valmistuin liikuntaneuvojaksi ja personal traineriksi. OSAOlla työtehtäväni hieman muuttuivat ja sain pestin projektisihteerinä. Liikuntahommia tein siinä sivussa OSAOlle ja korkeakoululiikunnalle.

Olen myös elämäni aikana, näiden edellä mainittujen ammattien lisäksi, ehtinyt olla ulkomailla töissä puhelinmyyjänä, siivoojana ja koiranulkoiluttajana. Suomessa olen työskennellyt huoltoasemalla kassatarjoilijana, asuntomessuesittelijänä, matkatoimistovirkailijana, porrassiivoojana ja lastenvahtina. Lapissa olin sesonkityöntekijänä uimavalvojana, kahvilatyöntekijänä ja à la carte -tarjoilijana.

Sain puolitoista vuotta sitten rohkeutta seurata unelmaani ja hakea Poliisiammattikorkeakouluun. Olen aina halunnut tehdä töitä ihmisten eteen ja auttaa mahdollisimman paljon. Poliisin ammatti on aina ollut sellainen, jota olen ihaillut ja salaa halunnut. Se on ihmisten auttamista, asiakaspalvelua ja ongelmien ratkaisua. Jokainen työ, jota olen tähän asti elämässäni päässyt tekemään, on ohjannut minua tulevaan ammattiini.

Jos sinulla on mielessäsi poliisiopintoihin liittyviä kysymyksiä, ota yhteyttä: [email protected]

Jessika

Jessika Koret