11.10.2019
Sampsa Pietilä
Erasmus+ -vaihtoni ensimmäiset viikot ovat menneet todella nopeasti. Kolme viikkoa sitten saavuimme luokkakaverini kanssa Lontoon Gatwickin lentoasemalle kahden laukun ja yhden repun kanssa. Matkaseuranani oli luokkakaverini, joka pääsi myös tänne Britanniaan vaihto-opiskelemaan. Otimme aikaisimman mahdollisimman lennon Helsinki-Vantaalta, ja pääsimmekin lopulta kolmen tunnin yöunilla seikkailemaan Lontoosta Canterburyyn junalla. Junaa jouduimme vaihtamaan pariinkin otteeseen. Viimeisen vaihdon yhteydessä erehdyimme laiturista ja odottelimme seuraavaa junaa sitten noin tunnin. Pienet kommellukset kuuluvat matkustamiseen!
Canterburyssä pääsimme heti yliopistolle rekisteröitymään ja majoittumaan. Minä ja luokkakaverini asumme suhteellisen kaukana toisistamme, mutta ehkä on hyväkin, ettemme liikaa pääse puhumaan suomea keskenämme.
Itselläni on kuusi kämppistä! Onneksi tähän kämppiselämään ehti vähän tottua Polamkilla asuessa, muutoin olen asunut koko aikuiselämäni yksin. Taidan olla ainakin tämän porukan vanhin, suurin osa Erasmus-opiskelijoista täällä lienee 20 - 23-vuotiaita. Mutta ei tämä ole huono kokemus 26-vuotiaallekaan. Kämppisten joukosta löytyy neljä espanjalaista, yksi italialainen ja yksi amerikkalainen. Otin itselleni tämän vaihdon ikään kuin ”sivutavoitteeksi”, että osaisin joulukuussa vähän espanjaakin!
Ensimmäinen viikko oli orientaatiota yhdessä muiden kansainvälisten opiskelijoiden kanssa. Pääasiassa siis tutustuimme toisiimme ja selvitimme tulevan syksyn aikatauluja ja käytännön asioita. Henkilökohtaisesti viikon kohokohta oli ehdottomasti meille kansainvälisille opiskelijoille järjestetyt teejuhlat. Myös paikallinen (aika rento) pubikulttuuri on käyty testaamassa paikallisten opiskelijoiden opastuksella!
Toisella viikolla lähti sitten jo moduulien opetus pyörimään. Lähiopetusta ei ole kovinkaan paljoa, toisin kuin Polamkilla. Minulla on kymmenen tuntia läsnäolo-opetusta viikossa, ja tunnit ovat jakautuneet kolmelle päivälle. On helppo pyörittää mm. salitreenirutiinia ja muuta elämää tässä ohessa, kun tietää, että koulussa pitää olla vain muutama tunti maanantaisin, tiistaisin ja perjantaisin. Aiheet ovat kyllä todella mielenkiintoisia. Vaikka opetettavista asioista moni tuntuu tutulta, ja osan kanssa on saattanut olla jo työharjoittelun aikana suoraankin tekemisissä, niin näkökulma on uusi ja raikas. Esimerkiksi terrorismia käsittelevillä luennoilla luennoitsija on taustaltaan ja koulutukseltaan aiheeseen perehtynyt psykologian tohtori. Ensimmäiset luennot lähinnä käsiteltiin sitä, kuinka monta erilaista määritelmää esimerkiksi terrorismille on. Eipä muuten olekaan mikään yksiselitteinen helposti määriteltävä termi!
Vaikka opetusta on vain tuo aiemmin mainittu noin kymmenen tuntia viikossa, niin onhan meillä tietysti muutakin tehtävää. Laskin tuossa juuri, että tässä pitäisi syksyn aikana kirjoittaa kolme esseetä (sanamääriltään 1000, 2000 sekä 2800 sanaa), sekä kasata kaksi ryhmäesitystä. Tämän lisäksi pitäisi vielä kaiken päätteeksi selvitä kahdesta tentistä. Toinen niistä on kuulemma monivalintatentti. Odotan innolla kompakysymyksiä vieraalla kielellä!
Canterbury Christ Church University (kavereiden kesken CCCU) muodostaa tämän kaupungin sydämen. Kaupungissa on myös Kentin yliopisto, mutta se sijaitsee hieman sivummalla. CCCU:n kirjastorakennus, pääkampus ja muut rakennukset ovat varsin keskeisillä paikoilla. Noin puolet Canterburyn asukkaista on muualta tulevia opiskelijoita. Eli käytännössä kesäisin on aika rauhallista, ja syksyllä koulun alkaessa väkiluku tuplaantuu!
Brexit ei oikein näy täällä arjessa millään tavalla. Sen sijaan uutisissa siitä puhutaan toki päivittäin. Myös oikeastaan jokaisella luennolla luennoitsija mainitsee aiheen vähintään sivulauseessa. Luennoitsijoiden suunnasta viesti on aina sama: ”Emme oikeastaan tiedä yhtään mitään siitä, mitä tapahtuu ja miten se vaikuttaa tulevaisuudessa esimerkiksi poliisitoimintaan.”
Näin kolmen viikon jälkeen olen jo jossain määrin tottunut siihen, että autot ajavat vasemmalla puolella tietä. Suojateitä täällä Canterburyssa ei ole juuri ollenkaan. Liikenneympyrät aiheuttavat vielä hämmennystä. Asun itse aivan paikallisen poliisiaseman sekä palo- ja pelastusaseman vieressä, joten hälytysajoneuvon ääniin ja valoihin tottuneena voisi sanoa, että tämähän on suorastaan kodikasta!
Millaisista asioista sinä haluaisit vaihto-opiskelusta kuulla? Minulle voi edelleen lähettää vaihtoon liittyen kysymyksiä ja kommentteja osoitteeseen [email protected] - ulkomailta käsin en pääse lukemaan poliisi.fi-sähköpostiani.
Edellisessä kirjoituksessani kerroin hieman ennakkotunnelmista juuri ennen vaihtoon lähtöä. Mainitsin muun muassa, etten tiennyt, onko opinnäytetyöni hyväksytty vai ei. Jouduinkin pariin otteeseen täältä ulkomailta käsin parantelemaan työtäni. Mutta nyt sen saa sanoa: Ohi on! Opinnäytteeni on hyväksytty hyvällä arvosanalla. Kiitos opinnäytetyöni ohjaajalle ja arvioitsijalle kärsivällisyydestä!
Sampsa
