Murupolku

Blogit

Paluu sinne, mistä kaikki alkoi

Anssi Ahonen Jani Ahonen Julkaisupäivä 23.2.2015 11.03 Blogit

Viimeisiä viedään. Eli työharjoittelun jäljellä olevia työpäiviä. Jäljellä on kirjoitushetkellä 3 työvuoroa, jonka jälkeen koittaa paluu sinne, mistä tämä kaikki myös lähti liikkeelle… Tampereelle

Lähiopintojakso numero kahdeksan starttaa poliisikoululla kurssillemme 16.2.2015 ja odotusta on ilmassa. Odotusta siitä, että näkee taas kurssikaverit reilun puolen vuoden tauon jälkeen. Valitettavasti kännykkäni hajosi meriveden vaikutuksesta ja takuuvarmasti laadukkaat Whatsapp-keskustelut koululle paluusta ja elämästä yleensä kurssimme ryhmässä ovat menneet minulta sivu suun.

Kasijakso kestää totutusti kuusi viikkoa, jonka aikana opiskellaan asioita. Täytyy myöntää, etten vielä oikein tiedä mitä asioita. Pitäisiköhän perehtyä opinto-oppaaseen? Työharjoittelun aikana on hieman päässyt unohtumaan se, että väistämätön paluu koulun penkille on vielä pariinkin otteeseen edessä. Harjoittelun aikana on oppinut paljon, samoin kuin ensimmäisen koulussa vietetyn vuoden aikana. Varmasti koululla on vielä paljon annettavaa, eikä sinne palaaminen minua harmita kuin siltä osin, että kotiseutu jää taas taakse viikonloppuja lukuun ottamatta. Arki-illat vietetään soluasunnoissa tutussa seurassa, joskin asukit varmaankin sekoittuvat siitä, mitä ne olivat ensimmäisen vuoden aikana. Pitäisikö hyvästellä ensimmäisenä vuotena tutuksi tullut ”tupa seesteinen” lopullisesti?

Tuon kuusiviikkoisen kasijakson jälkeen palaan samalle poliisilaitokselle kenttäjaksolle, kuin missä olen ollut nyt harjoittelun ajan. Tietääkseni niin tekee kurssiltani myös moni muu, lukuun ottamatta erästä villiä ja vapaata yksilöä. Onnittelut hänelle!

Opiskeluun liittyen kurssiamme kävi alkuvuoden aikana tervehtimässä koulun harjoittelutiimi. Kilometrejä tiimille kertyy melkoisesti, kun he käyvät jokaisen kurssin oppilaita aina jututtamassa harjoittelun sujumisesta ympäri Suomea. Päivän aikana täyteltiin jonkin verran lomakkeita, mutta lähinnä keskusteltiin hyvässä hengessä siitä miten työharjoittelujakso on sujunut, ovatko tavoitteet täyttyneet tai olisiko jotain voinut tehdä systeemin kannalta paremmin. Omalta osaltani en hirveästi kehitysehdotuksia voinut ainakaan antaa. Sekä kentällä että tutkinnassa harjoittelu oli hyvin suunniteltua ja järjestettyä. Kiitos tästä kuuluu tietysti ammattitaitoisille ohjaajille, niin kenttätyön kuin tutkinnankin puolella. Kiitos omasta puolestani erityisesti ryhmälle 6 sekä sen jäsenille, tuplakiitokset Nikelle!

Opintoja on edessä vielä vajaa vuosi, mutta koulusta valmistuminen tapahtuu kuitenkin (toivottavasti) tänä vuonna… Aika hurja ajatus.

Jani

--

Olemme kurssimme kanssa jälleen poliisiopiskelun pääkallopaikalla, eli Tampereen Hervannassa. Työharjoittelujakso on suoritettu ja kaikki ovat edelleen rivissä. Kuluneet seitsemän kuukautta ovat olleet antoisia. Viime marraskuun jälkeen viimeiset kuusi viikkoa olin jälleen kenttäpartiossa samassa kenttäryhmässä, kuin kesälläkin. Tuttujen työkavereiden kanssa työskentelyssä alkoi olla jo tuttua rutiinia. Toki myös uusia kokemuksia karttui pussillinen erilaisilla poliisitehtävillä Porissa. Esimerkiksi töissä vietetty joulunalusaika oli omalla tavallaan mukavaa ja vastaavaa on varmasti edessä uralla myös tulevaisuudessa. Toki juhlapyhiä olen ennenkin ollut töissä aiemman työnkuvan tiimellyksessä, mutta toki poliisityö on eri asia. Sitä tehdään kaikkia tämän valtakunnan ihmisiä varten ja heidän pyhienviettonsa turvaaminen kuuluu poliisille. Ilman kinkkua ei kuitenkaan töissä jääty, tästä kiittäminen erästä Porilaista hinausautoyrittäjää. Ennen koululle palaamista ehdin myös lomailla noin kolmisen viikkoa, josta osan myös ulkomailla hieman lämpimämmässä ympäristössä.

Kuten sanottu, olen erittäin tyytyväinen työharjoittelussa kokemaani. Tästä on kiittäminen Porin poliisiaseman henkilökuntaa ja kaikkia omia ohjaajiani. Erityiskiitokseni haluan kuitenkin osoittaa aiemmin kirjoituksissani mainitsemalleni vanhempi konstaapeli Janne Ojaniemelle. Hänestä tuli minulle eräänlainen mentori ja poliisimies, josta ottaa mallia omaan tekemiseeni tulevaisuuteen. Jos vain kemiat kohtaavat, on tämän ammatin oppiminen erittäin tehokasta oppipojan roolissa. Seuraavaksi asioita täytyy alkaa tekemään entistä enemmän itsenäisesti siirryttäessä kenttäjaksolle. Satakunta ja Pori ovat minun osaltani nyt hetkeksi historiaa ja kenttäjaksolle siirryn tämän koulussa vietettävän kuusiviikkoisjakson jälkeen Varsinais-Suomen puolelle Uuteenkaupunkiin. Toki paikkakunta kuuluu tätä nykyä samaan Lounais-Suomen poliisilaitokseen. Olen onnekkaassa asemassa, koska pääsen jo ennen valmistumistani näkemään kahden erilaisen poliisiaseman toimintaa. Uudessakaupungissa työ tulee olemaan erilaista. Alueen koko kasvaa, mutta samalla liikkeellä on usein vain yksi ainut poliisipartio. Tämä sanelee paljon työnkuvaa ja ihmisten kanssa toimimista. Myös lähimpään poliisivankilaan, jossa on myös putkatilat sijaitsevat, tulee paljon enemmän matkaa, joten ihan jokaista sen tarpeessa olevaa asiakasta ei sinne voi lähteä kuljettamaan. Yhtä kaikki, tämä korostaa poliisityön ihmisläheistä näkökulmaa ja opettaa varmasti paljon.

Koulun käytäviä tallaa nykyään muutama uusi ammattikorkeakoulututkintoa suorittava poliisikokelas, uudenmuotoisten kurssien alettua sinä aikana, kun kurssimme oli työharjoittelussa. Meidän jälkeemme ensi vuonna valmistuu enää vain kaksi vanhanmuotoisen tutkinnon suorittavaa kurssia, joten tietyllä tapaa edustamme koulukuntamme viimeisiä mohikaaneja. Itse olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että ehdin mukaan vielä tähän vanhanmuotoiseen poliisin perustutkintoon. Se on toteutettu todella hyvin ja hioutunut vuosien myötä siihen malliin, jota me vielä käymme läpi. Käytännön oppia on paljon työharjoittelu- ja kenttäjaksojen muodossa. Tämän alan osaamista ei edelleenkään voi missään muualla oppia, kuin oikeiden ihmisten parissa!

Oli myös ilo huomata, kuina hyvin uudenmuotoinen koulussa toimiva opiskelijakunta oli ottanut homman haltuunsa meidän jäljiltämme. Mukana oli paljon innokkaita ja motivoituneita toimijoita. Opiskelijamäärät ovat koulussa toki kasvaneet ja sitä myöten tarvitaan opiskelijoita, jotka haluavat ajaa opiskelijoiden etua ja luoda puitteita opiskelijaelämään. Tunnelma onkin kampuksella muuttunut enemmän perinteiseksi opiskelijaelämäksi, koska uudet monet ovat vuokranneet kampuksen soluasunnoista huoneen itselleen ja opiskelun päivärytmit ovat ammattikorkeakoulupuolella muuttuneet hiukan vapaammiksi.

Monet poliisilaitokset ovat nykyään innokkaita sosiaalisen median käyttäjiä. Se onkin nykypäivänä osa poliisityötä. Olemme Janin kanssa myös mukana päivittämässä materiaalia Poliisiammattikorkeakoulun Instagram-tilille, joka käynnistettiin viime syksynä. Jos olet sovelluksen käyttäjä, käy painamassa seuraa-nappia. Tilin löydät nimellä: poliisiammattikorkeakoulu.

Anssi