Surunauha ry kysyi muutama vuosi sitten itsemurhalle läheisensä menettäneiltä kokemuksia eri alan ammattilaisten kohtaamisesta. Useat vastaajat mainitsivat poliisin tärkeänä ammattilaisena. Läheisten kokemukset olivat hyvin erilaisia, mutta kaikille hyville kokemuksille yhteistä oli kiireetön ja arvostava kohtaaminen.
Tekemämme kyselyn mukaan läheisten kokemukset poliisin kohtaamisesta ovat pääsääntöisesti hyviä. Myös ikäviä muistoja kohtaamisiin liittyy. Ikävimmillään läheistä ei ole varsinaisesti kohdattu lainkaan, vaan kuolema on ilmoitettu puhelimitse tai jopa tekstiviestillä.
Moni kysyy, mitä läheisensä itsemurhan kautta menettäneelle pitäisi sanoa. Olen myös kuullut, ettei moni ole uskaltanut sanoa mitään, jottei vaan sanoisi jotain väärää. Tärkeää ei kuitenkaan ole se, mitä sanoo, vaan läsnäolo. Jos sanoja ei löydy, voi empatiaa osoittaa kuuntelulla tai vaikka pienillä eleillä, kuten kosketuksella olkapäähän. Ammattilaisen, esimerkiksi poliisin, ei tulisi pelätä omien tunteidensa näyttämistä. Tunteet ja liikutus ovat sallittuja, kunhan sureva ei joudu lohduttajan rooliin. Onhan jokaisen ammattiroolin takana myös ihminen oman historiansa ja tunteidensa kanssa.
Tärkeää on kiireettömyys
Läheisensä menettäneelle on tärkeää yksilöllinen kohtaaminen. Moni kertoo, kuinka poliisilla oli aikaa kertoa tapahtuneesta, kuunnella läheistä ja varmistaa, ettei omainen jää yksin. Paikalle voi yhdessä läheisen kanssa kutsua sukulaisen, ystävän tai kriisityöntekijän. Jos ei tiedä, miten tilanteessa olisi hyvä toimia tai mitä läheinen haluaa, voi sitä kysyä.
Läheisensä itsemurhan kautta menettäneelle olisi hyvä tarjota mahdollisuutta kysyä lisätietoja myös jälkikäteen. Moni on tilanteessa shokissa eikä pysty kuolinviestin kuultuaan ottamaan vastaan tietoa tai käsittelemään asiaa. Kysymyksiä kuitenkin yleensä herää myöhemmin. Läheiset saattavat tilanteessa vähätellä tapahtunutta, mutta olla silti syvästi järkyttyneitä. Kriisiapua tulisi aina tarjota.
On yleistä, että itsemurhan tehneen läheinen ajattelee, ettei muille ole tapahtunut vastaavaa. Kokemuksemme mukaan vertaistuki onkin monelle elintärkeä apu surussa. Kun hieman aikaa tapahtuneesta on kulunut, voi asian jakaminen toisen saman kokeneen kanssa helpottaa tuskaa ja yksinäisyyden tunnetta.
Surevia kohtaavien ammattilaisten on myös hyvä muistaa, että läheisensä menettäneet ovat erityisen suuressa riskissä päätyä itse samaan ratkaisuun. Läheisten tukemiseen kannattaa panostaa niin inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi kuin uusien itsemurhien ehkäisemiseksikin.
Alla koottuna tärkeimpiä asioita, jotka ammattilaisen on hyvä huomioida itsemurhan tehneen läheisen kohtaamisessa:
- Aikaa ja rauhallinen paikka kuolinviestille
- Arvostava kohtaaminen niin kuollutta läheistä kuin omaisiakin kohtaan
- Varmistus, ettei läheisensä menettänyt jää yksin
- Kriisiapua ja tietoa Surunauhasta tai muusta tukea tarjoavasta tahosta
- Selkeät, kirjalliset ohjeet, mistä läheinen voi saada lisätietoa.
Riika Hagman-Kiuru
@riikahk (Twitter) toimii toiminnanjohtajana Surunauha ry:ssä, joka on valtakunnallinen vertaistukijärjestö itsemurhan tehneiden läheisille.
Poliisiammattikorkeakoulun ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteisessä tutkimusprojektissa suunnitellaan ja toteutetaan koulutus, joka lisää poliiseina toimivien osaamista ja valmiutta kohdata itsemurhavaarassa oleva henkilö tai itsemurhaan kuolleen henkilön omainen. Lisääntynyt ammatillinen osaaminen toimii myös poliisin oman jaksamisen ja hyvinvoinnin taustalla.
Lisätietoa tutkimusprojektista 'Haastavat vuorovaikutustilanteet: Itsemurhavaarassa olevan tai mielenterveyshäiriöistä kärsivän henkilön kohtaaminen (HAAVA)'
