Liikennepsykologian tutkimuksella on Suomessa pitkät perinteet, mutta perinteet ja sen myötä uusien osaajien saaminen alalle tuovat haasteita tulevaisuudessa: varsinaisia liikennepsykologian professuureja ei meillä enää ole yhtäkään. Liikennepsykologian osaamista eri yliopistoista ja organisaatioista toki edelleen löytyy. Aihepiirin osaamiselle on kuitenkin tarvetta niin liikenneympäristön suunnittelussa, kuljettajakoulutuksen suunnittelussa kuin onnettomuuksien tutkinnassa.
Psykologi on ihmisen käyttäytymisen, ajattelun ja tunne-elämän asiantuntija. Psykiatri taas on erikoislääkäri, joka on kouluttautunut tutkimaan, arvioimaan ja hoitamaan mielenterveyden häiriöitä. Tämä ero on hyvä pitää mielessä, sillä esimerkiksi liikennepsykologian soveltamisalalla on tärkeää tunnistaa tienkäyttäjän havainnointi- ja reagointikykyyn, muistin toimintaan, sosiaalisiin paineisiin, asenteisiin, motiiveihin ja arvoihin liittyviä tekijöitä. Monesti näiden aihepiirien alla olevia tekijöitä löytyy onnettomuuksien taustalta. Toki psykiatrian alaan kuuluvat mielenterveyden häiriötkin näyttelevät osaansa onnettomuuksissa.
Normaalin tuntemisesta poikkeamien tunnistamiseen
Olen toiminut tie- ja maastoliikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnissa käyttäytymistiedejäsenenä vuodesta 2001. Tutkimieni tapausten yhteydessä olen käynyt onnettomuuspaikoilla, haastatellut kuljettajia, matkustajia, silminnäkijöitä ja omaisia sekä tehnyt onnettomuuksista kerättyjen tietojen pohjalta yhdessä muiden lautakunnan jäsenten kanssa analyysiä onnettomuuksiin johtaneista syistä ja pohtinut turvallisuuden parannusehdotuksia. Tutkinnan eri vaiheissa olen havainnut, kuinka tärkeää on tuntea ihmisen ns. normaalia käyttäytymistä, jotta voi tunnistaa mahdollisia poikkeamia siihen.
Tutkintaa tulee tehdä mielessään kokonaisuus: tienkäyttäjä suhteessa ajoneuvoon, tieympäristöön ja koko liikennejärjestelmään. Minkälaiset edellytykset tienkäyttäjällä on ylipäänsä selviytyä, jos hänellä itsellään ei ole mitään erityisiä riskiä lisääviä tekijöitä? Entä miten esimerkiksi muutokset kognitiivisissa taidoissa vaikuttavat liikenteessä selviytymiseen?
Liikennekäyttäytyminen kertoo elämänhallinnasta
Ihmisen käyttäytymistä pohdittaessa on tärkeää olla käsitys esimerkiksi ihmisen ns. työmuistin kapasiteetista ja tarkkaavaisuuden jakamisen haasteista, kyvystä arvioida lähestyvän ajoneuvon nopeutta ja vaikkapa elämyshakuisuuden tai heikon impulssikontrollin vaikutuksesta onnettomuuksien taustalla. Yhtä lailla on hyvä olla käsitys sosiaalisten paineiden vaikutuksesta ajosuoritukseen, samoin kuin siitä, että harvemmin ihmisen liikennekäyttäytyminen on kovinkaan erilaista kuin muu elämänhallinta.
Tutkimuksissa on todettu, että nuorten kuljettajien ylinopeus, lyhyet turvavälit ja keltaista päin ajaminen kertoisivat siitä, että nuoret hyväksyvät enemmän riskejä sisältävän ajokäyttäytymisen kuin vanhemmat kuljettajat. Toisessa tutkimuksessa taas pääteltiin, että kyse voi olla myös siitä, etteivät nuoret vielä kykene havaitsemaan tai arvioimaan riskejä riittävällä tasolla. On siis tarpeen pitää mielessä, että liikennekäyttäytymistäkin voidaan arvioida eri näkökulmista.
Liikennejärjestelmä on vision mukaisesti suunniteltava sellaiseksi, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Visiossa vastuuta jaetaan sekä tienkäyttäjälle itselleen (sääntöjen noudattaminen) että järjestelmästä vastaaville tahoille (mikäli sääntöjä ei noudateta, pitää huolehtia, että sääntöjen noudattaminen toteutuu).
Sääntöjen noudattamista voidaan tukea esimerkiksi liikennetekniikan, koulutuksen ja valvonnan keinoin. Liikenteen valvonta ja liikennerikostutkinta ovat poliisin tehtäviä, jolloin ymmärrystä myös liikenteessä kulkevien kyvyistä, motiiveista ja niihin liittyvistä haasteista on hyvä olla myös tällä ammattikunnalla. Suomessa tarvitaan liikennepsykologian osaamista myös jatkossa.
Inkeri Parkkari
@InkeriParkkari (Twitter) työskentelee Liikenteen turvallisuusvirastossa johtavana asiantuntijana. Hänen työtehtäviinsä kuuluu Trafin tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisäksi myös tieliikenteen turvallisuuteen liittyviä tehtäviä. Parkkari on toiminut tie- ja maastoliikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnissa käyttäytymistiedejäsenenä vuodesta 2001.
