Murupolku

Blogit

Rahanpesun torjunta kaipaa isompaa vaihdetta

Polamk_Avauksia Sirpa Laakso Pirjo Jukarainen Julkaisupäivä 16.5.2019 14.17 Blogit

Yhteiskunta korruptoituu kaikilla tasoilla mitä enemmän rikoshyötyä valutetaan yhteiskunnan rakenteisiin ja toimintaan.

Rikollinen raha luo valtaa ja avaa päätöksentekomahdollisuuksia, jolloin yhteisesti sovitut pelisäännöt lakkaavat toimimasta. Rahanpesu sekoittaa rikollisen ja laillisen liiketoiminnan ja vaarantaa harmaan talouden lailla elinkeinoelämän terveen kilpailun ja luotettavuuden. Myös verorikoshyötyä voidaan häivyttää lailliseen toimintaan. Rahanpesun selvittelykeskuksen luovuttamien tietojen perusteella tehtyjen verotarkastusten tuloksena määrättiin veroa yhteensä noin 22 miljoonaa euroa.

Rahanpesu on tuottoisa "bisnes", jolla kansainvälinen ja järjestäytynyt rikollisuus rahoittaa toimintaansa. Rikolliset hyväksikäyttävät ahdinkoon joutuneita, kuten ulosottovelkaisia yrittäjiä. Maksuvaikeuksissa olevat ja luottotietonsa menettäneet ovat ryhtyneet pienelläkin korvauksella pesijäksi; esimerkiksi valepoliiseina esiintyneiden huijareiden värväämä sai kymmenien tuhansien eurojen palveluksistaan 300 euron korvauksen. Europolin ja Eurojustin kampanja vuonna 2017 paljasti noin 300 000 euron kierrätyksen suomalaisten rahamuulien kautta.

Suomessa tarvittaisiin välttämättä enemmän oikeuskäytäntöä, erityisesti ammattimaisesta ja/tai kansainvälisesti laajasta rahanpesusta. Hallitusten välinen yhteistoimintaryhmä Financial Action Task Force (FATF) kehottaa tuoreessa maa-arviossaan Suomea käyttämään koko rangaistusasteikkoa, koventamaan tuomioita ja tehostamaan konfiskaatiota. Yleisin rangaistus on ollut ehdollista vankeutta, törkeissäkin tapauksissa. Ehdoton vankeustuomio on annettu lähinnä henkilöille, joilla on ollut aiempaa muuta rikoshistoriaa. Vuonna 2017 tuomittiin perusmuotoisesta rahanpesusta 53 henkilöä keskimäärin 3 kuukauden ja törkeästä rahanpesusta 28 henkilöä keskimäärin 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Yhtiöt kuriin miljoonamaksuilla?

Pitkäkestoista ja vaativaa esitutkintaa edellyttäneet tapaukset ovat joskus pysähtyneet syyteharkintaan, kun syyttäjä on arvioinut, että riittävää näyttöä rahan rikollisesta alkuperästä eli esirikoksesta ei ole. Oikeusapua ulkomailta, etenkin korruptoituneista valtioista, on vaikea saada esirikoksen selvittämiseksi. Toisaalta syytetyn (käänteinen) todistustaakka varallisuuden laillisesta alkuperästä on ollut suomalaiselle oikeuskäytännölle toistaiseksi vieras ajatus. Rahanpesun selvittelykeskuksen vuonna 2016 tekemän tarkastelun mukaan esirikoksen selvittämättä jääminen ei kuitenkaan olisi ollut esteenä rahanpesusta tuomitsemiselle. Näin ollen "tehokkaasti" peiteltyä rikollista hyötyä on mielekästä jäljittää ja viedä tuomioistuimen arvioitavaksi.

Suuri osa rikoshyödystä saadaan kiinni vasta, kun se on "palautunut" rahanpesijältä takaisin esirikoksen tekijälle; tässä vaiheessa siitä saattaa olla vain murto-osa jäljellä. Erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjunta jää puolitiehen, jos välikäsien käsittelemää ja saamaa rikoshyötyä ei saada tehokkaasti pois. Esirikoksen tekijää ei voi tuomita rahanpesusta, ellei se ole ollut hänen vakavampi rikoksensa osana samaa rikoskokonaisuutta. Tämä kaltaisesta ammattimaisesta rahanpesusta ei kuitenkaan ole ilmeisesti tuomittu Suomessa ketään.

Huomion arvoista on, että nykyinen sääntely antaa kaikille rahanpesun estämistoimien valvojille käyttöön tehokkaat sanktiokeinot. Rikemaksut ja vakavammista laiminlyönneistä annettavat seuraamusmaksut voivat olla huomattavan suuria. Niistä seuraa myös julkinen häpeä; valvontaviranomaisen on julkistettava tieto 5 vuoden ajan verkkosivuillaan. Satojen tuhansien tai miljoonien eurojen hallinnollinen rikemaksu tai seuraamusmaksu (koko) yhtiölle tai sen johdolle rahanpesuvelvoitteiden laiminlyönnistä voisi olla jopa tehokkaampi keino kuin rikostuomio tuottamuksellisesta rahanpesusta, eli törkeästä huolimattomuudesta, yksittäiselle toimijalle.

Pirjo Jukarainen ja Sirpa Laakso

Pirjo Jukarainen, HT, Tampereen yliopiston dosentti, on toiminut Poliisiammattikorkeakoulussa tutkimus-, kehitys- ja opetustehtävissä. Hänen viimeisimmät kansalliset ja kansainväliset hankkeensa ovat liittyneet riskienhallintaan, ennakointiin ja varautumiseen.

Sirpa Laakso, VT, on työskennellyt rikostarkastajana Keskusrikospoliisissa vuodesta 2004. Vuosina 1983‒2004 hän on toiminut hovioikeuden viskaalina, käräjätuomarina ja kihlakunnansyyttäjänä.