Murupolku

Blogit

Rivi rynnäkköreppuja ja yksi vaaleanpunainen kypärä

Johanna Nurmi Julkaisupäivä 18.6.2019 10.30 Blogit

Seison punaisten muuttolaatikoiden ympäröimänä ja yritän miettiä, minne olen laittanut kaikki koulupaperini. Papereita selatessa silmiini osuu Poliisiammattikorkeakoulun opas aloittavalle opiskelijalle. Annan muuttolaatikoiden odottaa ja istun lattialle selaamaan opasta. Vaikka kuinka yritän vältellä mielessäni kliseitä, en mahda mitään ajatukselle, että tuntuu kuin se olisi vasta eilen, kun opinnot Polamkilla alkoivat. Nyt työharjoittelu odottaa jo ihan kulman takana ja koulun ovet ovat hetkeksi sulkeutuneet takana. Kurssilaiset ovat hajaantuneet ympäri Suomea ja nauttivat muutamista vapaapäivistä vielä ennen töiden aloittamista.

Kulunut 1,5 vuotta Polamkilla on ollut yksi mieleenpainuvimmista ja hienoimmista kokemuksista, mitä opiskeluiden puitteissa olen saanut kokea.

Sain opintojen aikana muun muassa kunnian toimia opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana viime syksystä tähän kevääseen saakka. Tehtävän myötä pääsin näkemään koulun toimintaa uudenlaisesta näkökulmasta ja ajamaan opiskelijoiden etuja. Vaikka tehtävän myötä työmäärä muiden opintojen ohella lisääntyi huomattavasti, en vaihtaisi hetkeäkään pois. Koin arvokkaaksi tehtäväksi päästä edustamaan opiskelijoita tässä organisaatiossa.

On ollut hienoa saada kirjoittaa tätä blogia opintojen aikana ja tarkastella kaikkea tapahtunutta myös tästä näkökulmasta. Tiesin jo kauan sitten, mistä haluan kirjoittaa viimeisen blogikirjoitukseni ennen työharjoittelua. Haluan kirjoittaa heistä, joiden ansiosta tämä kulunut opiskeluaika oli niin hieno ja hyvä kokemus. Haluan kirjoittaa luokkatovereistani.

Luokallamme oli 26 opiskelijaa. Ikäero luokan nuorimman ja vanhimman opiskelijan välillä oli 10 vuotta. Erilaisia taustoja ja työkokemuksia tähän porukkaan mahtui monia: yksi oli toiminut päiväkodin opettajana, toinen järjestyksenvalvojana, kolmas hierojana, neljäs tuli suoraan lukiosta.

Puhuimme usein luokan kesken siitä, miksi meillä on niin hyvä yhteishenki. Päättelimme sen johtuvan siitä, että alusta asti puhalsimme kaikki yhteen hiileen. Kukaan ei yrittänyt kilpailla kenenkään kanssa, vaan jos jollakin oli hyvät muistiinpanot tenttiä varten, hän jakoi ne koko luokalle. Jos joku ymmärsi oikeustieteiden päälle enemmän, hän neuvoi muita ja kolmas auttoi tatamilla, kun hitaampi oppija vaati useampia toistoja.

Kenenkään ei tarvinnut yrittää esittää osaavansa kaikkea, vaan rehdisti voitiin myöntää, jos joku asia tuotti vaikeuksia tai suorituksesta tuli hylätty. Sitten kun testi viimein meni läpi, tieto jaettiin heti luokan Whatsapp-ryhmään ja koko luokka oli vilpittömästi onnellinen toisen puolesta.

Tukea sai aina kun sitä tarvitsi, oli kyse sitten siitä, että joku tulee kaveriksi vielä illalla ampumaradalle tai laittaa viestiä vaikeaan koulutehtävään liittyen. Yhteinen huumori oli läsnä päivittäin ja sisäpiirivitsejä ehti kehittyä monia reilun vuoden aikana.

Poliisin eettisessä valassa lausutaan: ”Käyttäydyn rehdisti, auttavaisesti ja ammatillista yhteishenkeä vahvistaen. Olen oikeudenmukainen ja toimin koko työyhteisön parhaaksi.” Poliiseja on erilaisia, eikä ole olemassa vain yhtä tiettyä persoonaa tai ominaisuutta, joka tekisi hyvän poliisin. Kaikki tekevät työtä omalla persoonallaan, mutta meillä kaikilla on kuitenkin sama tavoite. Jotta tämä tavoite voidaan saavuttaa, on tärkeää vahvistaa ammatillista yhteishenkeä ja toimia koko työyhteisön parhaaksi.

Poliisin eettisen valan sanat sopivat jo nyt kuvaamaan sitä henkeä, joka luokallamme opiskelijoiden keskuudessa vallitsi. Mielestäni erityisen hienoa on se, että kaikki nämä yli 20 ystävää ovat persoonaltaan erilaisia. Yksi on hiljainen, toinen puhelias. Yksi istuu aina eturivissä, toinen hakeutuu takariviin. Yksi jaksaa aina hauskuuttaa muita, toinen kuuntelee tarkkaavaisesti. Yksi on vakavampi ja toisen nauru kuuluu hiekkakentän toiselle puolelle saakka. Muutama on stadista ja sitten on ne Pohjanmaan vahvat miehet. Monella on rynnäkköreppu, yhdellä vaaleanpunainen pyöräilykypärä. Kaikilla on hyvin erilainen tausta, silti melko samanlainen huumorintaju. Toivon, että tämä hyvä yhteishenki säilyy tulevaisuudessakin ja että samanlainen henki vallitsee myös eri poliisilaitoksilla.

Vaikka tuntui surulliselta hyvästellä luokkatoverit työharjoitteluun lähdön takia, on kuitenkin hienoa tietää, että nyt ja jatkossa minulla on ympäri Suomea usealla poliisilaitoksella ystäviä.

Kiitos kaikille teille blogin lukijoille ja palautetta ja kysymyksiä lähettäneille. Viestiä saa edelleen lähettää osoitteeseen [email protected] Turvallista kesää kaikille!

Johanna