Sisään koulun porteista

Epätodellinen fiilis aloittaa ensimmäisen blogitekstin kirjoittaminen Poliisiammattikorkeakoulussa. Muistan kahlanneeni uratarinoita, blogitekstejä ja oikeastaan kaikkea muutakin poliisiopintoja koskevaa materiaalia lukion alkupuolelta lähtien. Lukutahti tuntui kiihtyvän sitä mukaa, mitä lähemmäs Polamkiin hakeminen tuli. Muiden ihmisten kokemukset antoivat mielestäni valtavan hyvän kuvan siitä, millaista väkeä meillä täällä koululla opiskelee ja millaista se opiskelu oikeasti sitten on!

Ajatus poliisin ammatista on kulkenut mukanani jo pitkään. Varhaisimmat merkit tästä tulivat suustani jo muutaman vuoden ikäisenä saatesanoin: ’’Uniriepu on aika kiva väline, samoin pyssy, käsiraudat ja poliisipuhelin.’’ Nämä liittyivät juuri saamaani poliisiväline-lelupakettiin, riepua lukuun ottamatta. Siitä asti ajatus on jalostunut, mutta se alkoi konkretisoitua muistaakseni lukion alkupuolella. Mukana pyöri suunnitelmia esimerkiksi insinööriopinnoista, kadettikoulusta ja muistaakseni opettajan hommistakin. Valitsinkin oppiaineeni hieman niitä tukeviksi, koska ainevalinnat eivät varsinaisesti Poliisiammattikorkeakouluun vaikuttaneet. Muut alat olivat kuitenkin enemmän tai vähemmän niin sanotusti toissijaisia vaihtoehtoja.

Suoritin siis lukio-opinnot, jonka jälkeen vietin vuoden armeijassa. Suoritin valintakokeet varusmiespalveluksen loppupuolella, ja sisäänpääsy kouluun varmistui. Olkapäävamma siirsi koulun aloitusta kuitenkin vuodella. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli kaikella tavalla positiivinen juonenkäänne. Koen, että välivuosi ja vuoden yhtämittainen työsuhde antoivat minulle paljon paremmat eväät työelämään, koska näin parikymppisellä työsuhteita ei älyttömästi ole ehtinyt kertyä. Paikallisen poliisiaseman nurmikkoa leikatessani katse harhaili usein pihassa seisovissa poliisiautoissa. Yhtäkkiä huomasinkin itse istuvani sellaisen ratissa koulun ajoharjoitteluradalla.

Olen usein miettinyt, miksi juuri poliisin ammatti on pysynyt kiinnostavana ja muut ovat väistyneet. Olen varma, että kyse on yhdestä asiasta: monipuolisuudesta. Huomasin jo nuorena kesätöitä tehdessäni, että tärkeimpiä työmotivaationi lähteitä olivat vaihtelu ja itsenäinen toimiminen. Myös oman kädenjäljen näkyminen työssä sekä erilaisten ihmisten kanssa toimiminen ovat minulle tärkeitä elementtejä työelämässä. Poliisi (AMK) -tutkinto antaa valmiuden toimia hyvinkin erilaisissa tehtävissä. Poliisissa myös erikoistumis- ja etenemismahdollisuudet ovat käsittämättömän laajat. Usein ihmisillä on ajatus, että poliisin työ on sitä perinteistä näkyvää partiointia maijalla. Todellisuus on kuitenkin paljon monipuolisempi. On todella mielenkiintoista nähdä, mihin lopulta itse päätyy. Nyt ajatukset koulutuksen alkupuolella pyörivät harrastukseni takia erityisesti moottoripyöräpoliisin tehtävissä sekä yleisesti liikennevalvonnan suunnilla, mutta loppu selviää aikanaan.

Kurssini aloitti opinnot viime vuonna lokakuun loppupuolella. Etäopiskelua oli ensimmäisen periodin ajan aika runsaasti, mutta nyt toisella periodilla olemme saaneet opiskella koulullakin ihan mukavasti! Oppiaineita on laajalla kattauksella eri aiheista, ja ne ovat olleet todella mielenkiintoisia. Myös käytännön harjoituksia on alkanut ilmestyä lukujärjestykseen. Koulun porteista saa kävellä joka kerta hyvällä fiiliksellä sisään!

Jussi

Kaikesta hakemiseen ja opiskeluun liittyvästä voi laittaa sähköpostia minulle: [email protected]