Terveisiä Hervannasta! Työharjoitteluni on jo päättynyt, ja olen palannut takaisin Polamkiin.
Kuten aikaisemmin olen blogiteksteissäni maininnut, harjoittelu sisältää tutustumista poliisityön eri puoliin. Kävin kierrolla kaikissa niissä työtehtävissä ja ryhmissä, jotka alun perin harjoitteluuni oli suunniteltukin sisällyttää. Viimeiset kuukaudet olin töissä kentällä, ja nyt olen koululla vielä koko kurssin kanssa vähän aikaa ennen valmistumista. Harjoittelun aikana pysyimme kiinni myös opinnoissa, sillä meille oli annettu muutamia tehtäviä.
Ensimmäinen oppimistehtävä oli jo heti ensimmäisen harjoittelukuukauden aikana. Tämän tehtävän tarkoitus oli jakaa perehdytysjakson kokemuksia sekä kuvailla omia tuntemuksia ensimmäisiltä työviikoilta. Itse vertailin hieman, kuinka koulussa on asiat opetettu ja ovatko opittu ja käytäntö kohdanneet työssä. Halusin myös jakaa koulun suuntaan tietoa siitä, kuinka minut on otettu laitoksella vastaan, onko työelämä ollut sitä, mitä odotin, ja kuinka odotan jo sitä, että saisin ammatillisen itseluottamuksen eli löytäisin sen "poliisi-minän".
Toisessa tehtävässä meidän piti käydä seuraamassa oikeudenkäynti-istuntoa käräjäoikeudessa. Tämän tehtävän tavoitteena oli ymmärtää esitutkinnan tarkoitus osana rikosprosessia. Laadukas esitutkinta ja riittävän näytön eli todisteiden hankkiminen esitutkinnan aikana vaikuttavat rikosprosessin lopputulokseen eli tuomioon. Tehtävää varten annettiin tarkat kriteerit siitä, millainen istunnon tuli olla. Yksi tärkeimmistä kriteereistä oli, että istunnossa piti olla jotain epäselvää, joka vaatii todistelua. Todistelulla tarkoitetaan rikosasiassa tapahtuvaa tosiseikkojen selvittelyä. Todistelussa esitetään todisteita, jotka voivat olla joko kirjallisia tai suullisia, kuten todistajien ja asianomistajan kuulemisia tai todisteina käytettäviä esineitä.
Kävin seuraamassa parini kanssa sellaista tapausta, joka nojasi käytännössä pelkästään todistajakuulustelujen varaan eikä muuta konkreettista näyttöä ollut. Tehtävän lopputuotoksena teimme raportin, joka esitetään muille opiskelijoille koululla nyt syksyllä. Oikeudenkäyntitehtävä opetti todistelun merkityksen tutkinnassa ja koko rikosprosessissa, kuin myös sen, kuinka kuulustelujen tarkka kirjaaminen vaikuttaa paljon lopputulokseen.
Harjoittelun loppupuolella meillä oli kolmas oppimistehtävä. Tämä oli oppimispäiväkirja, joka sisälsi enemmän itsereflektointia ja -arviointia ja jossa oli tarkoitus arvioida teoriassa opitun ja käytännön työelämän yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Käytännössä työelämä on tietenkin aivan erilaista kuin mitä harjoitellaan koulun aitojen sisällä. Koulu antaa silti todella hyvät eväät ja realistisen kuvan töistä ennen harjoitteluun lähtemistä. Kerroin omassa raportissani, kuinka olen oppinut harjoittelun aikana kehittämään itseäni juuri itsereflektoinnin kautta sekä mielikuvaharjoituksien avulla. Niissä kävin siis mielikuvissa läpi työpäivän tapahtumat ja mietin, miten ne menivät ja mitä olisin ehkä voinut tehdä toisin.
Harjoittelun aikana tuli paljon uutta asiaa ja joskus koulutehtävien tekeminen saattoi turhauttaa. Mielestäni on silti hyvä asia, että tehtäviä on, ettei aivan pääse vieraantumaan harjoittelun aikana koulunkäynnistä. Näin myös syksyllä koulun penkille palaaminen ei ole niin hirveä shokki. Tehtävät ovat myös laittaneet miettimään paljon omaa tekemistä ja auttaneet paljon harjoittelussa. Haikeaa ajatella, että juuri kun on saanut työelämästä edes jonkinlaisen kuvan, harjoittelu loppuu. Innolla odotan kuitenkin harjoittelun jälkeistä aikaa ja toivottavasti pitkää työuraa poliisin ammatissa.
Valmistuminen siis häämöttää, joten tämä on viimeinen kirjoitukseni opiskelijabloggaajana. Kiitos aktiivisille lukijoille matkaseurasta ja mukavaa alkavaa syksyä!
Jessika
[email protected]
