Polamkin julkaisema tutkimus kysyy, olisiko rikoksesta epäillyn lapsen vangitsemiselle löydettävissä vaihtoehtoja johdonmukaistamalla matkustuskieltoja koskevaa lainsäädäntöä.
Matkustuskiellon ja tehostetun matkustuskiellon tulisi olla vaihtoehtoja pidättämiselle ja vangitsemiselle erityisesti lasten kohdalla, mutta monimutkainen sääntely hankaloittaa näiden pakkokeinojen käyttöä, selviää Poliisiammattikorkeakoulun julkaisemasta oikeusdogmaattisesta tutkimuksesta.
– Kun rikoksesta epäiltynä on lapsi, esitutkinnassa voi syntyä tilanteita, jotka eivät ole lapsen edun mukaisia. Vapaudenmenetyksen täytyy olla viimesijainen toimenpide, mutta esimerkiksi tutkinnanjohtaja saattaa joutua vaatimaan lasta vangittavaksi, koska poliisilla ei ole toimivaltaa päättää tehostetusta matkustuskiellosta. Tuomioistuimen käsittelyä odotellessa lapsi saattaa siis joutua viettämään ylimääräisen yön poliisivankilassa, kertoo tutkimuksen tehnyt väitöskirjatutkija, rikostarkastaja Marko Forss esimerkkinä.
Oma merkittävä haasteensa on myös poliisin ja sosiaaliviranomaisen työn yhteensovittaminen tilanteessa, jossa alaikäiseen käytetään pakkokeinoja.
– Lapsen kohdalla joudutaan usein punnitsemaan lastensuojeluprosessin vaikutusta pakkokeinojen käyttöön, mutta lainsäätäjä ei ole antanut tähän käytännössä mitään eväitä, Forss kuvailee.
Johdonmukaisempi ja tarkemmin sosiaaliviranomaisten sekä huoltajien roolin huomioiva sääntely helpottaisi ja yhdenmukaistaisi rikoksesta epäillyn lapsen kanssa toimivien viranomaisten työtä ja varmistaisi lapsen oikeuksien toteutumisen prosessissa.
Julkaisu ”Matkustuskielto ja tehostettu matkustuskielto lapsen pidättämisen ja vangitsemisen vaihtoehtoina esitutkinnassa” on suunnattu erityisesti esitutkinnassa tutkinnanjohtajana toimiville poliiseille sekä syyttäjille ja tuomioistuimille. Julkaisu on hyödyksi myös esimerkiksi sosiaaliviranomaisille, jotka omassa roolissaan osallistuvat pakkokeinojen käyttämiseen.
