Opiskelijavaihdossa: Poliisikoulutuksien eroja Erasmus-maissa

Vaikka olin omasta koulutuksesta ja ammattivalinnasta ylpeä jo ennen vaihtoa, on vaihto nostanut arvostusta omaa koulutusta kohtaan vielä entisestään. Ei turhaan sanota, että Suomen poliisikoulutus on yksi parhaista, ellei paras. Meillä on loistavat puitteet, ammattitaitoiset opettajat ja vaativa, mutta motivoiva ja monipuolinen koulutus. Muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa jutellessa olen huomannut, ettei muissa maissa ole välttämättä lainkaan esimerkiksi ensiapu- tai keikkaharjoituspäiviä tai samanlaista työturvallisuusnäkökulmaa kuin meillä. Yksi puheenaihe on ollut myös luottamus poliisiin, sillä Suomessa se on poikkeuksellisen korkealla verrattuna muihin. Suurin syy luottamuspulaan muissa maissa tuntuu olevan korruptio ja jonkinlainen ammattitaidottomuus: vaihtarikaverini kertoivat, etteivät ihmiset luota siihen, että poliisi on puolueeton tai siihen, ettei poliisi satuta tai sakota perusteetta.

Kaikki seuraavaksi kertomani asiat perustuvat siihen, mitä olen itse havainnut, kysynyt tai selvittänyt joko isäntäkoulustani tai mitä Erasmus-kaverini ovat minulle omista koulutuksistaan kertoneet.

Suomessa poliisikouluja on vain yksi, jossa kaikki opiskelijat ovat poliisiopiskelijoita ja kaikki tulevat poliisit saavat saman koulutuksen ja pohjan, jonka jälkeen voivat itse hakeutua haluamiinsa työtehtäviin ja halutessaan lisä- tai erikoiskouluttautua. Muissa maissa, kuten Bulgariassa, Romaniassa, Unkarissa ja täällä Tšekeissä, ”poliisikoulussa” opiskelee muidenkin alojen opiskelijoita ja jo koulutuksen aikana voi tai pitää suuntautua kentälle, tutkintaan tai poliisin siviilitehtäviin. Ainakin Bulgariassa ja Romaniassa poliisikoulut ovat sisäministeriön alaisia ja koulussa opiskelee myös palomiehiä, armeijan tai rajan tehtäviin tähtääviä sekä lakiopiskelijoita. Täällä Prahassa vain alle 1/3 opiskelijoista on tulevia poliiseja ja loput siviilejä. Kaikkien täällä opiskelevien poliisien pitää työskennellä ensin vuosi Prahassa, ja sen jälkeen he saavat hakeutua halutessaan muihin kaupunkeihin.

Kampuselämä Suomessa on hyvin vapaata. Alueella saa mennä ja tulla miten tahtoo, kunhan pitää huolta hiljaisuudesta. Isäntäkampuksellani kulku on siinä mielessä rajoitettua, että oman huoneen avaimia ei saa viedä kerrostalon ulkopuolelle ja jos koululle tulee klo 23–6 välillä, pitää soittaa, että pääsee sisään. Vieraiden pitää lähteä klo 22 mennessä, eivätkä he saa jäädä missään tilanteessa yöksi. Romaniassa kaikki kulkeminen kouluun on kielletty klo 22 jälkeen ja romanialaiset kaverini kertoivat, että he joutuvat kiipeämään aitojen yli, jos haluavat myöhemmin takaisin. Romanian koulu on myös sotilaallinen, ja siellä herätys on joka arkiaamu kuudelta ja päivä hyvin aikataulutettu. Kaikissa kouluissa Tšekkiä lukuun ottamatta on virka- tai koulupukupakko. Suomessa laitetaan sisävirkavaatteet luennoille ja kenttävaatteet harjoituspäiville, joskus opettajat saattavat sanoa, että tunnille saa tulla siviileissä. Romaniassa, Unkarissa ja Bulgariassa virkavaatteet saa itse valita, suosituimpia ovat sisävaatteet. Tšekeissä emme ole nähneet yhtäkään opiskelijaa virkavaatteissa.

Bulgariassa ja Unkarissa poliisikoulutus kestää neljä vuotta, Romaniassa ja täällä Tšekeissä Suomen tapaan noin kolme vuotta. Jos haluaa työskennellä pelkästään kentällä, voi koulutuksesta Bulgariassa ja Unkarissa päästä vuodessa tai kahdessa tehtävästä riippuen.

Yksi suuri eroavaisuus Suomeen tulee työharjoittelussa. Suomessa työharjoittelu kestää yhtäjaksoisesti noin 10 kuukautta, josta suurin osuus on kentän ja tutkinnan tehtävissä. Bulgariassa yksi harjoittelu on kuukauden mittainen ja harjoitteluita on kaksi vuodessa. Neljän vuoden koulutukseen mahtuu siis yhteensä kahdeksan kuukauden mittaista harjoittelujaksoa. Romaniassa harjoittelu kestää kaksi kuukautta, mutta on vain kerran vuodessa, eli koko koulutukseen tulee kolme kahden kuukauden harjoittelupätkää. Unkarissa työharjoittelua tulee vieläkin vähemmän, yksi kuukausi kentällä ja yksi kuukausi ”muissa tehtävissä”, ja harjoittelu on vain kerran koko koulutuksen aikana. Vähiten työkokemusta opiskelun aikana saa Tšekeissä: harjoitteluita, tai ennemminkin työhön tutustumisia, on kahdeksan kertaa vuodessa, mutta yksi harjoittelu kestää 1–2 päivää. Suomesta poiketen muissa maissa harjoittelu on myös enemmän sivusta seuraamista, kun Suomessa pääsemme tekemään ihan samoja juttuja ja olemaan yhtä lailla työvoimaa, kuin valmistuneetkin poliisit. Jos kansalainen ei tiedä, mitä erilaiset arvomerkit Suomen poliisin olkapäillä tarkoittavat, ei hän välttämättä edes tietäisi asioivansa harjoittelijan kanssa.

Toinen suuri eroavaisuus tulee myös taloudellisessa puolessa. Bulgariassa ja Unkarissa koulutuksesta maksetaan opiskelijalle yhteensä 20 000–30 000 euroa ja koulutus edellyttää, että on työelämässä vähintään 10 vuotta tai joutuu maksamaan rahaa takaisin. Romaniassa asuminen ja kaikki ruokailut ovat ilmaisia ja työvelvoite on myös 10 vuotta, ilmaisesta elämisestä joutuu maksamaan takaisin, jos työuraa tulee vähemmän. Valmistumisen jälkeisessä palkassa (ilman lisiä) on huomattava ero, mutta tässä tulee huomioida myös, että Suomi on muihin maihin verrattuna muutenkin kallis maa. Siinä missä Suomessa vastavalmistunut tienaa alkaen noin 2 300 e/kk, Unkarissa tienataan 900 e/kk, Bulgariassa 1 100 e/kk, Romaniassa 1 200 e/kk ja Tšekeissä 1 500 e/kk. Suomen palkasta voit lukea tarkemmin Usein kysytyt kysymykset -sivulta.

Yllätyimme toisen suomalaisen poliisiopiskelijan kanssa siitä, kuinka kiinnostuneita meidän koulutuksestamme ollaan. Omaa kilpeä kiillottamatta, suoriuduimme esimerkiksi taktiikan oppitunneilla muita paremmin. Siinä mielessä siis, että kohdehenkilöinä onnistuimme ”tappamaan” ja poliiseina onnistuimme pysymään muita paremmin hengissä. Lähes kaikki meidän harjoituksemme videoitiin ja videoista teimme myös sellaisen huomion, että hoidimme tehtäviä muita enemmän käyttämättä mitään välineitä vöiltämme. Myös opettaja noteerasi tämän ja pyysi meitä usein kommentoimaan muiden suorituksia. Haasteita meille aiheutti toimivaltuuksien miettiminen, sillä esimerkiksi veitsien hallussapito julkisilla paikoilla on täällä laillista, joten emme aina tienneet, miten ja mihin saamme tai voimme harjoituksissa puuttua.

Vaihto on avannut paljon uusia näkökulmia sekä siviilielämään että poliisityöhön. Aikani täällä on lisännyt myös ymmärrystä kansainvälisessä ympäristössä toimimisesta ja siitä, minkälaisista lähtökohdista ihmisten mielipiteet, näkemykset ja asenteet saattavat tulla. Täältä on saanut paljon työkaluja elämään ja uskon, että pystyn tulevaisuudessa hyödyntämään kaikkea oppimaani jossain vaiheessa uraani.

Fun fact: Unkarissa saa valita yhtenä kurssina ratsastuksen ja koulun hevosia saa varata vapaasti.

Kuten aiemminkin, kysymyksiä saa laittaa osoitteeseen [email protected].

Anni