Ennen tuomion antamista tapahtuva vangitseminen tarkoittaa aina vakavaa puuttumista ihmisoikeussopimusten ja perustuslain suojaa nauttivaan keskeiseen perus- ja ihmisoikeuteen, henkilökohtaiseen vapauteen.
Silti vangitsemisen erityisistä edellytyksistä on kirjoitettu kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa tähän mennessä melko vähän.
Poliisiammattikorkeakoulun julkaisusarjassa ilmestyneessä Kari Järmälän teoksessa 'Ennen tuomion antamista tapahtuvan vangitsemisen erityiset edellytykset' käsitellään ensi kertaa aihetta tässä laajuudessa. Teoksessa on selvitetty vangitsemisen erityisten edellytysten − kuten mahdollisen karttamis-, sotkemis- tai jatkamisvaaran − arviointiin vaikuttavia seikkoja ja niiden merkitystä. Samalla huomioidaan myös aiheeseen liittyvät haasteet sekä siihen kohdistuvan sääntelyn tai arviointikäytäntöjen kehittäminen.
– Perinteisesti vangitsemisen erityisten edellytysten sisältö on nojannut voimakkaasti alioikeuskäytäntöön, mutta myös korkein oikeus on viime vuosina antanut keskeisiä ratkaisuja. Aihe on siis ajankohtainen. Edelleen voidaan kuitenkin katsoa, että vangitsemisen erityisten edellytysten tulkinta on haasteellista, koska esimerkiksi tapauskohtaiset olosuhteet voivat poiketa merkittävästi toisistaan, sanoo tutkielman tekijä, rikoskomisario Kari Järmälä.
Läpi teoksen tarkastelusta ilmenevät perus- ja ihmisoikeuksien merkitys sekä rikoksesta epäillyn oikeusturvan ja rikosvastuun toteuttamisen välinen jännite.
Julkaisu on tarkoitettu erityisesti tutkinnanjohtajana poliisissa, Tullissa tai Rajavartiolaitoksessa toimiville henkilöille sekä rikoksesta epäiltyjen henkilöiden avustajille. Se on hyödyllistä luettavaa myös kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vapaudenmenetyksen oikeudellisista edellytyksistä.
