Kotona ollaan! Paluumatkan aikana ehdin luokkakaverini kanssa käydä hyvin läpi sitä, mitä kolmesta kuukaudesta oikein jäikään käteen. Tulimme molemmat samaan lopputulokseen: varsin hyvä reissu!
Viimeiset pari varsinaista kouluviikkoa Canterbury Christ Church Universityssä menivät omalta osaltani kahteen tenttiin kerratessa sekä yhteen ryhmäesitykseen valmistautuessa. Yleisesti ottaen en ole erilaisten ryhmätöiden suurin fani, mutta tässä tapauksessa nautin joka hetkestä. Tuntui nimittäin siltä, että tähän kyberturvallisuusaiheiseen ryhmäesitykseen valmistautuminen oli paras paikka oikeasti tutustua paikallisiin opiskelijoihin.
Arviointiasteikko Briteissä on myös kovin erilainen kuin mihin Suomen korkeakouluissa on totuttu. Kaikki esitykset, tentit ja esseet arvioidaan asteikolla 0 - 100 %. Läpipääsyn raja on 40 %, kun taas parhaat työt ovat yli 70 %. Täysi 100 %:n tulos on käytännössä mahdotonta saavuttaa, poikkeuksena tietenkin esimerkiksi monivalintatentit, joissa 100 %:n tuloksen saa vastaamalla kaikkiin kysymyksiin oikein.
Myöskään töiden arviointi ei ole ihan niin yksiselitteinen prosessi kuin mitä voisi odottaa. Suomalaiseen byrokratiaan tottuneena tuli yllätyksenä, että ensimmäisen arviointikierroksen jälkeen työn arvioi vielä toinenkin opettaja. Mikäli opettajat ovat kovin erimielisiä työn arvosanasta, saattaa se käydä vielä kolmannellakin opettajalla. Arvioinnin jälkeen opiskelija saa tietää alustavan arvosanan, mutta virallista se on vasta viikkoja tenttikauden jälkeen pidettävän "Exam Board" -nimisen elimen käsittelyn jälkeen. Käytännössä tämä elin toimii kumileimasimena, eivätkä töiden arvosanat enää juuri muutu.
Mitä vaihdosta lopulta jäi käteen?
Ennen matkaan lähtöä olin ennakoinut enemmän aikaa kuluvan ihan yleiseen "opiskelijayöelämään". Yllättävää kyllä, suurin osa ajastani meni lähinnä opiskellen, urheillen sekä kämppisten kanssa aikaa viettäen.
Olisin toivonut tutustuvani enemmän paikallisiin opiskelijoihin, etenkin vapaa-aikana. Tässä kuitenkin näkyy Polamkin ero suhteessa moneen muuhun korkeakouluun niin Suomessa kuin maailmallakin. Saman alan opiskelijat eivät muualla vietä välttämättä yhtä intensiivisesti aikaa keskenään. Polamkissa oman kurssin ja ryhmän kanssa vietetään lähes kaikki päivät ja usein suuri osa vapaa-ajastakin.
Englannin puhujana kehityin huomattavasti. Kaikki Erasmus+ -vaihto-opiskelijat tekevät netissä pakollisen nettitestin kohdemaan kielen osaamisen mittaamiseksi sekä ennen vaihtoa että sen jälkeen. Itse olin ennen vaihtoa nettitestin mukaan tasolla B2 eli itsenäisen kielitaidon tasolla englannissa. Vaihdon jälkeen taso oli noussut pykälän verran luokkaan C1 eli taitavan kielitaidon perustasolle. Tämä testi ei toki mitannut puhetaitoa, vaan kielioppia, sanastoa, luetun ymmärtämistä sekä kuullun ymmärtämistä.
Tärkeimpänä asiana käteen jäi vaihdosta itse asiaosaaminen eli moduulien läpikäymisestä ja opiskelusta saatu tietotaito! Ilokseni myös moduulien vetäjät tuumasivat, että heihin päin saa mielellään olla yhteydessä jatkossakin. Heistä ja muutamasta opiskelijasta jää itselle hyviä kontakteja tulevaisuutta ajatellen.
Pilottierän haasteet
Aina kun tehdään jotain uutta ensimmäistä kertaa, on mahdollisuus törmätä myös uudenlaisiin ongelmiin. Nopea vaihdonjälkeinen valmistumisaikataulu aiheutti hieman haasteita brittibyrokratian kanssa, mutta niistäkin selvittiin. Suomen päässä harmaita hiuksia ovat tuottaneet lähinnä tietotekniset haasteet ("miten tähän koneeseen/järjestelmään pääsikään kirjautumaan"). Kiitän Polamkin tiimiä kärsivällisyydestä, sillä olen jo marraskuusta alkaen soitellut paluuseen ja opintosuorituksiin liittyen. Kaikki haasteet ollaan saatu ratkaistua!
Pian lähteekin jo toinen erä vaihto-opiskelijoita ulkomaille. Toivottavasti joku heistä innostuu myös kirjoittamaan kokemuksistaan. Voisin kuvitella kokemusten eroavan varsin merkittävästi kohdemaasta ja kohdekoulusta riippuen. Itse olin yliopistoympäristössä, jossa oli samanaikaisesti monen alan opiskelijoita. Edes kaikki Policing-opiskelijat eivät välttämättä halunneet hakeutua poliisiin töihin. Tämä on luonteeltaan kovin erilainen ympäristö kuin poliisioppilaitos, jonka opiskelijoille on jotakuinkin selvää, mille alalle he opiskelun ja valmistumisen myötä haluavat.
Kohti valmistumista ja työelämää!
Jätin tammikuun alussa todistushakemuksen, joten pääsen viimein valmistumaan. Vaikea ymmärtää, että tammikuun lopussa saan viimein tutkintotodistuksen käteeni. Näillä näkymin tiedossa on pari rennompaa kuukautta, ja pääsen aloittamaan työelämässä vanhemman konstaapelin virassa huhtikuussa.
Kiitoksia Polamkille mahdollisuudesta jakaa vaihtokokemuksiani, sekä kiitoksia lukijoille! Kenties mahdollisuus lähteä vaihto-opiskelemaan ei vielä itsessään ole kenellekään ainoa syy hakeutua poliisin ammattiin. Uskoisin kuitenkin, ettei moni poliisin alaa harkinnut ole välttämättä tiedostanut, millaisia kansainvälisiä opiskelu- ja uramahdollisuuksia tältäkin alalta voi löytyä. Suosittelen vaihtoon lähtemistä erittäin lämpimästi niin nykyisille kuin tulevillekin opiskelijoille!
Sampsa
Polamkin kansainväliset vaihto-ohjelmat
