Monia on kiinnostanut opintojen rakenne ja se, miten se on sovitettavissa arkeen. Mielelläni sanoisin kaikille, että ”hakekaa vain, kyllä ne asiat järjestyvät”. Tämä on silti aika erilainen koulu muihin ammattikorkeakouluihin verrattuna. Meillä on paljon läsnäolopakollisia tunteja ja käytännön harjoituksia. Lisäksi koulu on hyvin yhteisöllinen. Joten näkisin, että hän, joka tekee etänä kaiken mahdollisen, tippuu kyllä helposti porukasta, vaikka tenteistä saisikin hyviä arvosanoja. Toisaalta mikäli sinulla on edellisen tutkinnon ansiosta hyväksiluettavia kursseja, niin varmasti se helpottaa arkea.
Itse olen koko ajan enenevässä määrin ollut viikot Tampereella. Elämme perheeni kanssa viikko kerrallaan siten, että suunnittelemme minun lukujärjestykseni ja mieheni työvuorojen mukaan käytännön järjestelyt ja sovimme lastenhoidot. Meidän onnemme on, että nuorinkin lapsistamme täyttää jo tänä keväänä 9 vuotta. On helpompi saada hoitaja meille kotiin, koska lapsissa ei ole enää sellaista hoitamista kuin pienenä oli. Lähinnä kyse on aikuisen läsnäolosta. Lapset ovat oma-aloitteisesti ottaneet roolia kodin ja lemmikkien hoitamisessa.
Tämän kuluneen vuoden aikana lapsetkin ovat kasvaneet paljon henkisesti. Minä pidän heihin paljon yhteyttä puhelimitse ja pyrin sitä kautta olemaan läsnä. Viikonloppuihin toki kasaantuu paljon tehtävää, koska siinä yrittää vielä kaikkien rästiin jääneiden kotihommien lisäksi valmistella seuraavaa viikkoa. Paljon touhuan viikonloppuisin lasten kanssa ihan arkisia juttuja, jotta voin mahdollisimman paljon olla läsnä. Totta kai pyrin myös pitämään yhteyttä koulun ulkopuolisiin ystäviin. Nuo ystävät ovat kullanarvoisia kuuntelijoita tässä hektisessä elämäntilanteessa. Kaksi vanhinta lapsistamme kysyikin viime viikonloppuna, että ”koska sä äiti lepäät?”. Eräs ystäväni koulusta tokaisikin osuvasti, että ”Ne ei ole nähneet sua ruokkiksella D301:ssä”. Tässä koulun kampusalueella on asuntoloita, joissa paljon vietämme aikaa. D301 on meidän luokkalaisten asuntolasolu :D.
Vähintään yhtä tärkeä asia muistaa ja huomioida on se oma puoliso. Kun paljon on pois, niin helposti etääntyy. Myöskään puolin ja toisin odotukset ja todellisuus eivät aina kohtaa: kun tulen kotiin, puolison näkökulmasta vihdoin kotiin tulee joku, joka jakaa vastuun arjesta ja antaa hänelle mahdollisuuden olla omassa rauhassa.
Mikäli asuinpaikka on kohtuullisen ajomatkan päässä koulusta, niin näkisin, ettei ole mitään ongelmaa yhdistää koulua ja opiskelua. Se menisi siinä missä työelämäkin, mutta jos matkaa on paljon, se melkein pakottaa asumaan viikot Tampereella. Meillä tämä on myös kustannuskysymys. Vaikka ajomatka ei aivan kohtuuton olisikaan käydä joka päivä kotona, tulisi se polttoaineissa maksamaan kuukaudessa noin 500 - 600 €.
Sellaisen perheellisen, joka harkitsee kouluun hakemista, kannattaa miettiä etukäteen käytännön järjestelyjä. Liikaa ei kannata murehtia, mutta tietyt jutut kannattaa olla mietittynä. Täällä opiskelu on todella antoisaa ja mukaansatempaavaa. Mikäli on jatkuva huoli kotioloista, menettää paljon kaikesta siitä, mitä täällä saa kokea. Tällöin ei varmasti oppiminenkaan ole aivan optimaalista. Mutta eikös se niin ole, että kun jotain tarpeeksi haluaa, niin siihen löytää kyllä ratkaisun? Lopulta tämä opiskeluaika on todella lyhyt verrattuna siihen, että loppuelämän saa tehdä työtä, josta nauttii.
Helena
[email protected]
