"Olen nyt valmiimpi poliisiksi kuin parikymppisenä"

Poliisiopiskelija Helena Niemi:

Haaveilin poliisin ammatista jo yläasteella ja hain poliisikoulutukseen ensimmäisen kerran parikymppisenä pariinkin kertaan. Kun ovet eivät auenneet, se harmitti vietävästi. Jälkikäteen ajatellen haastattelijat olivat aivan oikeassa ja oli hyvä, etten silloin päässyt sisään.

Elämä vei eteenpäin, ja minusta tuli viiden lapsen äiti ja myyntipäällikkö. Havahduin jossain vaiheessa siihen, että yritysmaailman arvot olivat pahasti ristiriidassa omieni kanssa ja loppuunpalaminen kolkutti ovella. Nyt tai ei koskaan! Päätin hakea uudelleen poliisikoulutukseen. Tein selkeän suunnitelman valintakokeita ajatellen ja ryhdyin hommiin.

Suurperheen äiti selvittää valintakokeet

Kuntokokeen koin helpoimmaksi. Osioista on verkkosivuilla nähtävillä suoritusvaatimukset, eli treenaamisen tavoite on helppo asettaa ja edistymistä mitata. Jos suurperheen äiti pystyy siihen, kuka vain pystyy!

Valintakoekirjan luin ajatuksella pariin kertaan ja poimin oleellisimmat asiat. Muihin osa-alueisiin ei oikein voikaan valmistautua. Täytyy vain tulla kokeisiin avoimin mielin ja omana itsenään.

Koulun alku jännitti tässäkin iässä

36-vuotiaana pääsin poliisikoulutukseen hyvillä pisteillä. Koen olevani nyt paljon valmiimpi tulevaan työhön kuin silloin parikymppisenä: tunnistan omat heikkouteni ja vahvuuteni, ja elämänkokemus on tuonut tiettyä nöyryyttä.

Koulun alku jännitti silti tässäkin iässä. Jännitys oli turhaa, sillä luokkamme on aivan mieletön sakki ja yhteishenki on jotain sanoinkuvaamatonta. Kaikki kannustavat toisiaan, ja luottamus on sillä tasolla, että rankkaakin huumoria heitetään.

Haluan rohkaista hakemaan kaikkia teitä aikuisia ammatinvaihdosta haaveilevia. Käytännön asiat saa kyllä järjestymään!