Poliisiammattikorkeakoulun raportin mukaan kansalaiset tuntevat heikosti, mitkä ovat poliisin ja tiedusteluviranomaisten toimivaltuudet verkossa. Myös asiantuntijat toivovat aiheesta enemmän julkista keskustelua.
Vuonna 2019 Suomessa astuivat voimaan uudet tiedustelulait, jotka sallivat salaisen tiedonhankinnan kotimaassa ja ulkomailla, jos kansallinen turvallisuus on vakavasti uhattuna. Lakimuutoksen jälkeen tiedusteluviranomaisten on tietyin edellytyksin mahdollista hankkia tietoa ilman konkreettista rikosepäilyä. Tiedustelun kohteena voi olla esimerkiksi terrorismi tai vieraan valtion toiminta, joka uhkaa Suomen taloudellisia etuja. Samalla tiedustelun valvontaa on vahvistettu luomalla muun muassa uusi viranomainen, tiedusteluvalvontavaltuutettu, ja kansanedustajista koostuva tiedusteluvalvontavaliokunta.
Poliisiammattikorkeakoulussa tehdyssä Viranomaisvalvonta verkoissa -raportissa tutkittiin sidosryhmäasiantuntijoiden sekä yliopisto-opiskelijoiden ja henkilökunnan näkemyksiä poliisin ja tiedusteluviranomaisten salaisesta tiedonhankinnasta verkossa. Tutkimuksessa selvisi, että maallikoita edustavilla yliopistolaisilla oli vähäiset tiedot etenkin viranomaisten uusista tiedustelutoimivaltuuksista, vaikka julkinen keskustelu oli tiedustelulakipaketin valmistelun aikana paikoin vilkasta. Aihe koettiin vaikeaselkoiseksi ja tiedot puutteellisiksi, jolloin esimerkiksi erot poliisin ja tiedusteluviranomaisten tiedonhankinnassa eivät hahmottuneet.
Yliopistolaiset toivoivatkin lisää perustietoa viranomaisten toimivaltuuksista. Sopiviksi viestintäkanaviksi koettiin esimerkiksi koulut, tiedottaminen kotitalouksiin, kampanjat sekä verkkosivut.
– Kaikkiaan yliopistolaiset olivat kuitenkin huolestuneempia yritysten keräämästä kuluttajadatasta sekä rikollisten ja ulkomaisista viranomaisten toiminnasta kuin kotimaisten viranomaisten tiedonhankinnasta, toteaa tutkija Anna Leppänen ja erikoistutkija Jarmo Houtsonen.
Ilman keskustelua mielikuvat muodostuvat ulkomaisten esimerkkien perusteella
Tiedustelulakipaketin valmistelu oli Suomessa vuosien prosessi, jota väritti etenkin alussa eripura. Nyt julkaistun raportin mukaan monet sidosryhmiin kuuluvat asiantuntijat ovat kuitenkin suhteellisen tyytyväisiä lopputulokseen. Etenkin kansallisella tasolla käytävä julkinen keskustelu sidosryhmien kanssa koetaan tärkeäksi osaksi uuden lainsäädännön muotoutumista ja sen kokemista legitiimiksi.
– Ilman keskustelua sidosryhmät tekevät helposti ulkomaisiin esimerkkeihin perustuvia oletuksia, vaikka suomalainen tiedustelu- ja turvallisuusjärjestelmä eroaisi ulkomaisista vertailukohdista. Jos suomalaisia tietoja ja kokemuksia ei ole saatavilla, ihmisten mielikuva viranomaisten toiminnasta ja valtuuksista muodostuu ulkomaisista verkkotiedusteluun tai tiedonkeruuseen liittyvistä skandaaleista. Kotimaista keskustelua pitäisikin käydä aktiivisesti nyt, kun lait on saatu voimaan, sanovat Leppänen ja Houtsonen.
Sidosryhmien asiantuntijoita kiinnostaa kokemukset erityisesti tietoliikennetiedustelusta ja sen toimivuudesta. He toivovat viranomaisilta myös aitoa harkintaa, mitä tiedustelutoiminnasta voi ja ei voi kertoa julkisuuteen.
Viranomaisvalvonta verkoissa -raportissa esitellään Poliisiammattikorkeakoulussa toteutetun kansainvälisen tutkimushankkeen ”Taking Surveillance Apart? Accountability and Legitimacy of Internet Surveillance and Expanded Investigatory Powers” (2017–2020) empiirisiä tuloksia Suomen osalta. Hankkeessa tarkasteltiin, mitä poliisin ja tiedusteluviranomaisten toimivaltuuksista verkossa ajatellaan Suomessa, Britanniassa ja Norjassa.
