Vihamotiivin tunnistamisessa ja käsittelyssä on puutteita rikosprosessissa, ja tuomiota kovennetaan vihamotiivin perusteella harvoin. Tämä selviää tuoreesta Poliisiammattikorkeakoulun selvityksestä, joka antaa uutta tietoa viharikosten etenemisestä rikosprosessissa.
Tutkija Marko Juutisen tekemää kartoitusta varten on seurattu vuonna 2017 poliisin tietoon tulleita viharikoksia esitutkinnasta syyttäjälle ja edelleen käräjäoikeuteen. Aineistona ovat poliisin esitutkintamateriaali, syyttäjälaitoksen haastehakemukset ja syyttämättäjättämispäätökset sekä käräjäoikeuksien ratkaisut.
Selvityksessä tarkasteltiin sitä, miten viharikokset tunnistetaan rikosprosessin eri vaiheissa, miten tieto mahdollisesta vihamotiivista välittyy poliisilta syyttäjälle ja miten se vaikuttaa tuomioon.
Viharikoksella tarkoitetaan selvityksessä mitä tahansa vihamotiivista tehtyä rikosta, jonka motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista ominaisuutta kohtaan. Ominaisuus voi liittyä esimerkiksi etniseen tai kansalliseen taustaan, uskonnolliseen vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen.
Viharikosten tutkinta edellyttää selkeämpiä käytäntöjä
Raportin mukaan vuonna 2017 poliisin tietoon tuli 1 165 viharikosepäilyä, joista syyteharkintaan lähetettiin 547. Syyttäjä nosti syytteen 368 rikoksesta. Maaliskuuhun 2021 mennessä käräjäoikeus antoi langettavan tuomion 92 viharikoksesta. Vihamotiivin vuoksi rangaistusta korotettiin 12 tapauksessa. Muissa tapauksissa vihamotiivi sisältyi rikoksen tunnusmerkistöön.
Selvityksessä kävi ilmi, että poliisi ei tunnista kaikkia viharikoksia eikä epäilys rikoksen mahdollisesta vihamotiivista aina välity syyttäjälle. Poliisin ohjeen mukaan kaikki epäillyt viharikokset tulisi luokitella erillisellä viharikoskoodilla, jos asianomistaja tai poliisi pitää tekoa edes osittain viharikoksena. Luokittelu ei kuitenkaan ole pakollinen.
Lisäksi selvityksen mukaan jopa puolessa vihamotiivin vuoksi kovennetuista rangaistuksista käräjäoikeus ei perustellut, millä tavalla rangaistuksen koventaminen todella kovensi tuomiota. Perusteluissa oli puutteita myös tapauksissa, joissa rangaistusta ei syyttäjän vaatimuksesta huolimatta tuomittu kovennettuna. Puutteelliset perustelut voivat rapauttaa uskoa oikeusjärjestelmän toimivuuteen, ja siten ylläpitää aliraportointia mahdollistavia rakenteita.
Ratkaisuksi ongelmiin selvityksessä esitetään viharikosluokituksen pakollista käyttöä rikosilmoituksen kirjauksen yhteydessä, esitutkintayhteistyön tehostamista, poliisin kuulusteluohjeistuksen päivittämistä sekä rangaistuksen koventamista koskevan pohdinnan laajempaa kirjaamista tuomioihin.
Selvitys on toteutettu osana oikeusministeriön Tiedolla vihaa vastaan -hanketta, joka pyrkii tehostamaan viharikosten vastaista työtä seurantaa kehittämällä.
Viharikokset ja niiden käsittely rikosprosessissa -raportti julkaistaan oikeusministeriön julkaisusarjassa.
