Uusi selvitys tarjoaa konkreettisia kehittämisehdotuksia viranomaisten oma-aloitteisen tietojen antamisen sääntelyyn. Näin pystytään tehokkaammin torjumaan rikoksia sekä ylläpitämään ja edistämään turvallisuutta.
Poliisiammattikorkeakoulun, Itä-Suomen yliopiston, Vaasan yliopiston ja Uppsalan yliopiston tekemän selvityksen mukaan viranomaisten oma-aloitteiseen tietojen antamiseen liittyvät sääntelyn ongelmat ovat ratkaistavissa lainvalmistelua parantamalla.
Selvityksen perusteella tietojen saantia ja antamista koskevia säännöksiä muotoillaan voimassa olevien säännösten pohjalta, mutta vanhemman sääntelyn sopivuutta uuteen tilanteeseen ei arvioida. Salassapitovelvollisuudesta poikettaessa lainvalmistelussa ei selvitetä tietoryhmiä, joita tietojen antamisoikeus tai -velvollisuus koskee. Sen sijaan tietojen saanti- ja antamisoikeus rajataan tyypillisesti välttämättömään, jolloin käytännön soveltamistilanteessa jää epäselväksi, mitä tietoja kussakin yhteydessä voidaan pitää välttämättömänä laissa mainitun tarkoituksen saavuttamiseksi.
Selvityksen mukaan eri toimialojen sääntelyssä käytetään myös toisistaan poikkeavaa sääntelylogiikkaa ja käsitteistöä. Yksi kehittämisehdotus olisikin tietojen saantia ja antamista koskevan sääntelyn standardointi. Tavoitetta voidaan edistää sillä, että säädösvalmisteluohjeissa otetaan tietojen saantia ja antamista koskevat säännökset erikseen huomioon ja annetaan suositukset, miten säännökset tulisi laatia. Lisäksi ohjeissa voisi avata, millä edellytyksin pyyntöperusteinen tietojen antaminen olisi riittävää ja milloin puolestaan olisi tarkoituksenmukaista hyödyntää sen ohella oma-aloitteista tietojen antamista.
Viranomaiset kokevat sääntelyn pirstaleiseksi ja vaikeaselkoiseksi
Poliisiammattikorkeakoulun erikoistutkija Kari Laitinen ja tutkija Kimmo Kuukasjärvi toteuttivat selvitystä varten viranomaisten haastattelut ja työpajan, joiden aiheena oli viranomaisten omat kokemukset oma-aloitteisesta tietojen antamisesta. Käytyjen keskustelujen yhteinen viesti on, että tietojen saantia ja antamista koskeva sääntely koetaan pirstaleisena sekä vaikeasti tulkittavana ja sovellettavana.
– Hankalaksi muuttunut turvallisuus- ja toimintaympäristö ja viranomaisten toimintaa säätelevä lainsäädäntö eivät kohtaa. Se näkyy viranomaisten arjessa monin tavoin ja hankaloittaa usein ennalta estävää toimintaa ja esimerkiksi rikosten torjuntaa, sanovat Laitinen ja Kuukasjärvi.
Selvityksessä on tarkasteltu talous- ja väkivaltarikoksiin sekä kansainväliseen rikollisuuteen liittyvää oma-aloitteista tietojen antamista. Kohteena on poliisin, Tullin, Rajavartiolaitoksen, syyttäjän, Rikosseuraamuslaitoksen, ulosottolaitoksen, veroviranomaisten, kuntien rakennusvalvontaviranomaisten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden ja alaikäisten parissa työskentelevien viranomaisten oma-aloitteisen tietojen antamisen edellytykset.
Selvitys on osa tutkimushanketta "Viranomaisten välinen oma-aloitteinen tietojenvaihto (Virvotieto)".
