Raportti on tukenut järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen strategian päivittämistä ja hallitusohjelman toteuttamista Suomessa.
Poliisiammattikorkeakoulun ja Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin selvitys tarkastelee, miten Tanska ja Ruotsi torjuvat järjestäytynyttä rikollisuutta ja jengirikollisuutta sekä minkälaisia ovat toimien vaikutukset ja vaikuttavuus.
Selvityksessä käytiin läpi yhteensä noin 170 toimenpidettä, jotka ovat sisältyneet Tanskan neljään järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen "jengipakettiin" vuosilta 2009–2023 sekä Ruotsin vastaaviin strategisiin ohjelmiin vuosilta 2019 ja 2024. Tarkemmin esiteltiin kymmeniin erillistutkimuksiin perustuvaa tutkimusnäyttöä järjestäytyneen rikollisuuden vastaisten toimien vaikuttavuudesta.
– Tanskan ja Ruotsin järjestäytyneen rikollisuuden vastaisissa strategisissa ohjelmissa on runsaasti keinoja, joita ei ole kokeiltu Suomessa. Tanskan ja Ruotsin mallit eivät välttämättä suoraan sovellu meille, mutta on mahdollista kopioida esimerkiksi jonkin torjuntatoimen perusidea ja räätälöidä se Suomen oloihin sopivaksi, sanoo Poliisiammattikorkeakoulun erikoistutkija Vesa Muttilainen.
Neljä teemaa nousi esiin
Raportissa tunnistettiin neljä keskeistä, strategisesti tärkeää kohdealuetta järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa työssä: lapset ja nuoret, aseet ja väkivalta, rikollinen talous sekä kansainvälinen ulottuvuus.
– Lasten ja nuorten suojelu rikollisuudelta on ensiarvoisen tärkeää, koska joutuminen rikollisverkostojen toimintaan tarkoittaa usein pitkäkestoisia kielteisiä sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Aseiden ja räjähteiden käyttö sekä väkivalta ovat olleet perinteisesti osa järjestäytyneen rikollisuuden ydintoimintaa, joten niihin kohdistuvia uusia toimenpiteitä tarvitaan jatkuvasti. Raha on ollut järjestäytyneen rikollisuuden toiminnan keskeisiä kannustimia, joten puuttuminen rikollisiin rahavirtoihin ja yritys- ja julkisorganisaatioihin soluttautumiseen hillitsee rikollista taloutta. Kansainvälinen näkökulma on vahvasti esillä järjestäytyneen rikollisuuden johtamisessa ja toiminnassa, avaa teemoja Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Pirjo Jukarainen.
Selvityksessä painotetaan, että näihin teemoihin liittyvä rikollisuus ei toteudu pelkästään fyysisissä ympäristöissä, vaan yhä enemmän myös kyberympäristöissä. Molemmat ympäristöt pitää siis ottaa huomioon viranomaistoiminnan resursoinnissa ja suuntaamisessa, ja viranomaisilla tulee olla joustavuutta vastata koko ajan muuttuvaan toimintaympäristöön.
Kokeilut tärkeä osa torjuntatoimien kehittämistä
Tanskan ja Ruotsin järjestäytyneen rikollisuuden vastaisten toimenpiteiden vaikuttavuudesta löytyi vain vähän vahvoihin tutkimusasetelmiin perustuvaa näyttöä raportin kirjallisuuskatsauksessa. Lupauksia herättäviä tuloksia on saatu muun muassa nuorten yksilöllisestä tukemisesta, viranomaisoperaatioista haavoittuvilla alueilla ja kameravalvonnan lisäämisestä.
– Jos järjestäytyneen rikollisuuden vastaiset toimenpiteet halutaan perustaa vahvaan tutkimusnäyttöön, kaventuu mahdollisten toimenpiteiden valikoima olennaisesti. Siksi myös erilaisilla ketterillä kokeiluilla ilman vahvaa tutkimusnäyttöä voi olla tärkeä osansa torjuntatoimien kehittämisessä, sanoo tutkijatohtori Emma Villman Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.
Selvityksen tekijöiden mukaan tulevaisuudessa järjestäytyneestä rikollisuudesta ja sen torjunnasta tarvitaan vahvempaa ja monipuolisempaa tutkimustietoa. Tutkimuksellisen arvioinnin olisikin hyvä olla osa järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen strategian kehittämistä ja toteuttamista.
Kohdemaiden viranomaisilla itsellään oli laajasti myönteisiä kokemuksia erilaisista järjestäytyneen rikollisuuden vastaisista toimenpiteistä. Näillä toimilla muun muassa tiukennetaan rangaistuksia, rajoitetaan rikollisjengien toimintaa, estetään rikollisuuteen rekrytointia ja tuetaan siitä irtautumista. Lisäksi parannetaan rikostutkinnan edellytyksiä ja viranomaisyhteistyötä sekä suojellaan haavoittuvassa asemassa olevia alueita ja kohderyhmiä.
Erityisesti seuraamusten kiristäminen sekä rajoitusten ja valvonnan tiukentaminen ovat olleet leimallisempia piirteitä erityisesti Tanskassa mutta myös Ruotsissa. Ne voivat tehostaa järjestäytyneen rikollisuuden vastaista työtä, mutta niiden laaja-alaiseen soveltamiseen voi sisältyä myös arveluttavia piirteitä liittyen kansalaisten yksityisyyteen, henkilötietojen suojaan, perusoikeuksiin tai ihmisoikeuksiin.
Laajat aineistot raportin pohjana
Selvitys tehtiin Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittamassa ”Tackling Organized Crime: Viewpoints on Nordic Policies a Practices (TOC24)" -hankkeessa. Hanke kytkeytyy Suomen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen strategian päivittämiseen, jota koordinoi oikeusministeriö.
Raportin aineistot koostuivat tutkimuskirjallisuudesta ja viranomaisdokumenteista. Lisäksi hyödynnettiin kohdemaihin tehtyjen opintovierailujen havaintoja sekä tilastotietoa järjestäytyneestä rikollisuudesta.
Raportti on julkaistu suomeksi Poliisiammattikorkeakoulun julkaisusarjassa ja englanniksi Pohjoismaiden ministerineuvoston julkaisusarjassa.
