Poliisin kenttätoiminnan ja voimankäytön harjoitusten täyttämä 4. opintojakso sai päätöksensä. Joulun jälkeen käytiin kotikeikoilla, noudettiin juopuneita, väännettiin ja käännettiin tatamilla ja siivottiin hylsyjä ampumaharjoitusten jälkeen Poliisiammattikorkeakoulun laajalla ja erinomaisella harjoitusalueella. En usko, että se jätti ketään 24 kokelaasta kylmäksi. Ei se ainakaan minua ja Jania jättänyt. Kevään saapuessa seuraavat kaksi jaksoa kurssimme perehtyy hieman toisenlaisiin, mutta vähintään yhtä tärkeisiin asioihin. Rikostutkinnan teemajaksot pitävät sisällään rikostutkinnan eri osa-alueita taktisessa ja teknisessä muodossa. Kuulustelutaktiikat ja tekniikat, sormenjäljet ja henkilörekisterit tulevat tiiviiksi osaksi arkipäiviämme. Kaikki toiminta tähtää siihen, että meistä tulisi ammattimaisia esitutkintapöytäkirjojen laatijoita ja tulevaisuuden rikoksien selvittäjiä.
Viimeistään tässä vaiheessa hyvät äidinkielen sekä sujuvan kirjoituksen taidot tulevat tarpeeseen. Uusvanha klisee "poliisi on ammattikirjoittaja" pitää kyllä täysin paikkansa. Pelkällä näppärällä tietokoneen kirjoitustaidolla tosin ei vielä ihan mestariksi tule, sillä mm. sakkoja laaditaan tien päällä edelleen käsin. Jonkun olisi myös hyvä saada niistäkin selvää. Poliisilla on muuten melkoinen liuta erilaisia lomakkeita niin sähköisessä kuin tavallisessa paperimuodossa. Näin poliisiopiskelijan silmin niitä katselee vielä hieman huuli pyöreänä, mutta jokaiselle lomakkeelle on taatusti arvoisensa käyttötarkoitus aina lastensuojeluilmoituksesta sakkolappuihin.
Lähiopintojakson puoliväli on jo hyvää vauhtia jäämässä taakse ja tiedot ja taidot karttuvat pikkuhiljaa. Koulutus luo pohjan, josta opiskelijan on itse yhdisteltävä palaset paikoilleen ja sen jälkeen sovellettava niitä oikeisiin paikkoihin. Hämmästyttävän nopeasti kaikki kuitenkin käy. Sitä huomaa yhtäkkiä, että päähän on jo muodostunut tietynlaisia toimintamalleja liittyen erilaisiin poliisin kohtaamiin tilanteisiin. Toki niitä kuuluisia rautalankamalleja ei tässä ammatissa ole olemassa, ja tilanteet voivat muuttua silmänräpäyksessä. Se toisaalta tekee työstä erittäin mielenkiintoista. On osattava sopeutua ja soveltaa. Me lähdemme soveltamaan kaikkea opittua kesän koittaessa ja ensimmäisen harjoittelujakson alkaessa. Onneksi vielä saa ja pitää epäonnistua luvan kanssa. Se, jos joku kasvattaa ja opettaa.
Tätä kirjoittaessa alkaa seuraavana päivänä monelle kauan odotettu hetki. Nimittäin ensimmäinen Poliisi AMK-tutkinnon 1. vaiheen pääsykoeviikko tai tässä tapauksessa viikot. Hakijoita oli iso nippu, peräti 914. Pääsykokeet on mitoitettu maanantaista 3.3 aina keskiviikolle 12.3 asti. Kahdeksan päivää aikaa siis etsiä tulevaisuuden tekijöitä 2. vaiheen kokeisiin. Uusia opiskelijoita aloittaa uuden ammattikorkeakoulututkinnon tämän vuoden elokuussa 80 ja heti perään lokakuussa toiselta hakujaksolta valittavat 80 opiskelijaa. Nähtäväksi jää, kuinka moni yli yhdeksästäsadasta on täyttänyt hakuvaatimukset, on kutsuttu ja saapuu pääsykokeisiin. Uusia opiskelijoita siis saadaan ja tarvitaan vanhanmuotoisen tutkinnon suorittajien pikkuhiljaa poistuessa. Onnea kokeisiin kaikille uusille ja vanhoille hakijoille!
Näitä lukuja katsoessa kuitenkin mieleen nousee huoli yhä huonosta poliisien työllisyystilanteesta. Asia onneksi saatiin viimein tapetille ja julkisuuteen myös muuta kautta kuin tilastojen valossa satunnaisissa lehtiuutisissa. Ylen Suora Linja ohjelma kävi koululla haastattelemassa Poliisiammattikorkeakoulun rehtoria ja he halusivat myös opiskelijanäkökulman mukaan. Yritin parhaani mukaan tuoda nykytilanteen esiin siinä "raakuudessaan" kuin se on.
Tilanne on huono. Koululta valmistuu kursseja, joissa yhdellä tai kahdella nuorella juuri valmistuvalla poliisilla on määräaikainen virka ehkä tiedossa. Muuta ei ole, eikä välttämättä vielä tänäkään vuonna tule. Kun kaksi ja puoli vuotta poliisikokelaana ja nuorempana konstaapelina vietetty aika tulee päätökseensä, olisi tietysti luontevaa siirtyä työelämään tuore illa tiedoilla ja taidoilla varustettuna. Näin ei kuitenkaan tällä hetkellä ole. Se on valtavan valitettavaa ja valmistuvista poliiseista turhauttavaakin. Käsissämme ja jo tässä vaiheessa mielessäni on todellinen ongelma, joka kaipaa kipeästi ratkaisua tai pikemminkin lisärahaa budjettiin. Sisäinen turvallisuus on yhteinen asia, jonka turvaaminen tulisi mielestäni olla myös päättäjillä etusijalla.
Kaikesta epävarmuudesta ja tulevaisuuden näkymistä huolimatta itse en halua maalata liian synkkää tulevaisuuskuvaa. Sanoin sen myös Ylen haastattelussa, ja joidenkin korvaan positiiviset ajatukseni saattoivat särähtääkin ikävästi. Se on kuitenkin yksittäisen poliisiopiskelijan mielipide ja asenne, joka muokkautuu kokemusten karttuessa joko entistä parempaan tai sitten synkempään suuntaan. Tämä on itsellenikin kullanarvoista oppia tulevaisuutta varten. Aihe on tietyllä tapaa arka ja herättää varmasti monia voimakkaita mielipiteitä. Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijakunta on kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa aina opiskelijoiden etujen puolella.
Onko sinulla kysyttävää uudesta poliisikoulutuksesta tai opiskelusta Poliisiammattikorkeakoulussa, jota ei ehkä nettisivuiltamme löydy? Ota yhteyttä [email protected].
Anssi
--
Kenttä- ja hälytystoimintajakso, eli 4. jakso on taaksejäänyttä elämää. Etukäteen kuullut tarinat hurjasta actionista nelosjaksolla pitivät osittain paikkansa. Kyllähän sitä pääsi ajelemaan, painimaan, puhuttamaan, harjoittelemaan niin pampun, kaasusumuttimen, käsirautojen kuin virka-aseenkin käyttöä, mutta kaikesta huolimatta noin puolet opiskelusta oli hyvin seesteistä teoriaopiskelua. Paljon tuli kuitenkin opittua ja eteenpäin mennään yhä lujaa vauhtia.
Uuden jakson teemana on rikostutkinnan perusteet. Otamme sormenjälkiä, DNA-näytteitä, silikonivaloksia, maalinäytteitä, kengänjälkiä... kaikenlaista televisiosta tuttua siis. Toistaiseksi luennot ovat olleet mielenkiintoisia ja aikaa on jäänyt mukavasti iltaisin salilla käymiseen. Jakso on kuitenkin yhä alussa ja vauhti tuppaa kiihtymään loppua kohden. Olenkin kuullut eräältä vanhemmalta kurssilaiselta, että 5 ja 6 -jaksojen aikana tehdään noin 80 % koulun kirjallisista tehtävistä mm. esitutkintapöytäkirjojen muodossa.
Odotusta on muutenkin ilmassa, sillä kurssimme pääsee muutaman viikon päästä seuraamaan ruumiinavausta. Tästä on tietty vaikea kertoa etukäteen mitään sen kummempaa kuin että en ole aiemmin vastaavaa kokenut. Kokemus ei varmasti tule olemaan sieltä mukavimmasta ja helpoimmasta päästä. Poliisin ammattia miettien se kuitenkin valmistaa tuleviin tehtäviin henkisesti, sillä poliisin työssä joutuu todennäköisesti tekemisiin kuolleiden kanssa jossakin vaiheessa uraa. Periaatteessa se voi osua kohdalle jo ensimmäisen työvuoron aikana harjoittelussakin.
Harjoittelijoista puheenollen, oppilaitoksemme käytävillä oli tällä viikolla pitkästä aikaa pääsykokeisiin osallistuvia hakijoita. Näistä hakijoista osa tulee siis aloittamaan uudistetun koulutuksen ensi syksynä. Tuli aivan nostalginen olo, kun mietin, miltä itsestä tuntui vajaa vuosi sitten osallistua pääsykokeisiin. Haluankin toivottaa onnea ja menestystä kaikille hakijoille!
Ja nyt siirrän ajatukset jonnekin ihan muualle kuin koulukäyntiin. Aion nimittäin leipoa laskiaispullia ensi viikonloppuna tyttöystäväni kanssa. En olekaan vielä syönyt niitä tänä vuonna, vaikka laskiainenkin tuli ja meni. Toivottavasti itse leipomisprosessi pysyy tällä kertaa hallinnassa, eikä taikina löydy tiskialtaasta lillumasta niin kuin viimeksi korvapuusteja tehdessä. Lehmää en vielä toistaiseksi omista, joten kerma täytynee hankkia kaupasta sellaisenaan samoin kuin hillo, jota ei tullut viime kesänä tehtyä. Mitä muuta laskiaispulliin tarvitsee? Mantelimassasta en niin välitä, mutta mantelilastut pullien päällä ovat hyviä.
Onko kysyttävää poliisikoulutuksesta tai kokkauksesta? Laita sähköpostia osoitteeseen [email protected].
Jani
