Hep! Edellisestä blogitekstistäni on vierähtänyt useampi tovi ja paljon onkin tapahtunut sen jälkeen. Opinnot Tampereella Polamkissa saatiin hyvälle mallille ja kurssimme uskallettiin päästää suureen maailmaan työharjoitteluun, kukin omille harjoittelupoliisiasemilleen eri puolille Suomea. Itseni kohdalla tämä tarkoitti muuttoa Vaasaan nautiskelemaan merimaisemista. Aloitimme varsinaiset työt huhtikuun alussa, joten niin sanottuja oikeita töitä on ehditty tehdä tätä kirjoittaessani hieman yli kuukausi. Itselläni harjoittelu alkoi valvonta- ja hälytyssektorilta, joten kevään etenemistä on saanut seurata mukavasti poliisiauton ohjaamosta.
Muistan hyvin kävelleeni hermostuneesti ympäri asuntoani ennen ensimmäistä työvuoroa. En muista, koska olisin viimeksi jännittänyt niin paljon. Sitä hetkeä oli odotettu kauan, mutta itse tilanteessa ajatus tuntui lähinnä absurdilta. Vuoron aloituspalaverin jälkeen varusteet kannettiin autoon ja meikäläinen hyppäsi kuljettajan paikalle. Autohallin ovet auki ja baanalle. Ensimmäiset työvuorot olivat hyvin pitkälti uusien tapojen ja käytänteiden opettelemista. Koska varsinainen poliisi-identiteettikään ei ollut päässyt vielä rakentumaan, jo kansalaisille jutteleminenkin oli jännittävää poliisin roolissa.
Yksi hienoimmista asioista työvuoroissa on ollut huomata itsevarmuuden ja jonkinlaisen ammattitaidon nopea rakentuminen jo huomattavan lyhyessä ajassa. Tehtäville mennessä ensimmäisten vuorojen tyypillinen pään sisäinen sekasorto väheni nopeasti ja itse esillä olevaan asiaan keskittyminen ja ratkaisujen tekeminen helpottui. Koulussa opitut asiat alkoivat linkittymään työtehtäviin kuin itsestään, vaikka eroavaisuuksia koulussa opitun ja työelämän välillä onkin.
Työvuoroissa eteen on tullut hyvin pitkälti perinteisiä poliisitehtäviä. Päihtyneitä henkilöitä nuokkumassa yleisillä paikoilla, pahoinpitelyyn syöksymistä yökerhon edessä, kovaäänisiä kotibileitä kerrostaloissa, törkeitä ylinopeuksia yleisillä teillä, ihmisten saattamista mielenterveyspalveluiden äärelle, rikottuja ikkunoita, hälytysajoa kaupungin läpi ja niin edelleen. Eräs vuoro alkoi heti alkuun vainajatehtävällä, jossa Poliisiammattikorkeakoulun kuolemansyyntutkinnan opit tulivat tarpeeseen. Yleisesti ottaen tehtävät hoituvat helposti, koska ihmiset kunnioittavat poliisia todella hyvin. Se helpottaa valtavasti työskentelyä. Työn ohessa tulee usein käytyä mukavia keskusteluita kansalaisten kanssa, mikä varmasti parantaa ihmisten luottamusta poliisiin entisestään.
Eräs mielenkiintoinen elementti liittyy Pohjanmaan poliisilaitokseen ja varmasti muihinkin rannikon alueisiin, nimittäin ruotsin kieli. Olen siis täysin suomenkielinen, enkä ole kirjaimellisesti eläessäni joutunut ruotsin kielen kanssa tekemisiin kouluja lukuun ottamatta. Lukiossa suoritin niin sanotulla minimillä ruotsin, mutta Poliisiammattikorkeakoulussa sitä tuli lopulta opiskeltua ehkä jopa ahkerasti. Se kannatti. Vaikka kaikki partiokaverini ovat puhuneet suomen lisäksi erinomaista ruotsia, on silti itse ollut hyvä osata ruotsia edes välttävästi. Löydän itseni usein tilanteesta, jossa partiokaveri on kiinni toisen henkilön kanssa ja itselläni on edessä yksi tai useampi ruotsia puhuva.
Alussa ruotsin kielen käyttäminen oli suhteellisen ison kynnyksen takana, koska ajatukseni olivat jo valmiiksi sekaisin poliisitehtävillä. Näin kuukauden jälkeen oma kielitaito on kehittynyt kyllä valtavasti, tai ainakin kynnys käyttää sitä on madaltunut. Helpompaa on itse puhua, kuin yrittää ymmärtää erilaisia murteita puhuvia ihmisiä. Usein joudun kuitenkin edelleen ilmoittamaan, että valitettavasti en nyt aivan ymmärrä, koska olen suomenkielinen. Se on useassa tilanteessa parempi, kuin ilmoittaa puhuvansa vain suomea.
Kokonaisuutena poliisin työ omasta näkövinkkelistä on ollut äärimmäisen mukavaa. Työpäivät ovat vaihtelevia, eikä koskaan työpaikalle kävellessä tiedä, mitä eteen seuraavassa vuorossa tulee. En voi myöskään olla korostamatta kemioiden kohtaamisen tärkeyttä partiokaverin kanssa. Se lisää työvuorossa viihtymistä moninkertaisesti. On syytä kuitenkin mainita, ettei se työ aina ole myöskään hälytysvalot päällä keikalta keikalle ajoa. Etenkin arkiyöt saattavat olla todella hiljaisia. Hälytystehtävien ulkopuolella on kuitenkin erittäin hyvä tilaisuus suorittaa esimerkiksi liikennevalvontaa tai muita kiireettömiä asioita. Mukavinta on se, että partiolla itsellään on suuri valta päättää työvuoronsa kulusta.
Jos sinulle heräsi kysymyksiä poliisin koulutukseen tai työhön liittyen, ota yhteyttä [email protected].
Jussi
